Elämysmatka Lapin taikaan

Hollantilaiset Rosa, Jitka ja Rêve tutustuivat paikallisherkkuihin HaliPuun joulukojulla.

Nuo­tio loi­mu­aa kut­su­vas­ti. Mar­ras­kuun vii­mei­sen päi­vän vii­ma ko­lot­taa sor­mia, kun läm­mit­te­ly­reis­su etu­rin­tei­den Zero Point -ra­ken­nuk­seen tys­sää kiin­teis­tön kul­mal­le. Mark­ki­na­ko­ju­jen rivi hou­kut­taa py­säh­ty­mään.

Ha­li­Puu-ko­jun luo­na Stef­fan Wun­de­rink ko­hen­taa tul­ta ja val­mis­taa herk­ku­ja. Ku­pis­sa höy­ry­ää kuu­maa juo­maa, ne­nän­pää on no­es­sa.

− Työ­päi­vä täs­sä on vas­ta al­ka­nut. Aa­mul­la vein kii­na­lai­sia met­sä­ret­kel­le, hän ker­too.

Wun­de­rink luot­saa yh­des­sä puo­li­son­sa Riit­ta Ra­e­kal­lio-Wun­de­rin­kin kans­sa yri­tys­tä, jon­ka pai­kal­li­siin herk­kui­hin kes­kit­ty­väs­tä ko­jus­ta on tul­lut yk­si Le­vin suo­si­tuim­mis­ta näh­tä­vyyk­sis­tä – ai­na­kin jos Goog­le-ha­ku­ko­neen ar­vi­oi­ta on us­ko­mi­nen.

− Mei­dän ar­vos­te­lum­me siel­lä on 4,9, pa­ras koko Le­vil­lä, Riit­ta iloit­see.

Tar­jol­la on muun mu­as­sa tik­ku­pul­laa, po­ro­mak­ka­raa ja mar­jois­ta teh­ty­jä vaah­to­kark­ke­ja. Sekä tie­ten­kin höy­ry­ä­vää fo­rest chai -juo­maa. Vii­me vuon­na Ha­li­Puu voit­ti Rii­tan ke­hit­tä­mäl­lä juo­ma­re­sep­til­lä kul­taa Glo­bal Cu­li­na­ry Tra­vel Award -kil­pai­lus­sa.

Bussimatkalla Oslosta

Kol­men nai­sen seu­rue py­säh­tyy ko­jul­le, ja Stef­fan yl­lät­tää lo­ma­lai­set ju­tus­te­le­mal­la näi­den äi­din­kie­lel­lä hol­lan­nik­si. Rosa Hee­res, Jit­ka As­pers ja Rêve Lips ovat tul­leet Le­vil­le Os­los­ta, jos­sa he ovat opis­ke­li­ja­vaih­dos­sa syys­lu­ku­kau­den ajan.

− Bus­si­mat­ka kes­ti 24 tun­tia! Mut­ta ei se ol­lut niin paha, kun py­säh­dyim­me vä­lil­lä, bus­sis­sa pys­tyi nuk­ku­maan, ja oli mitä odot­taa.

Yk­si toi­ve La­pin-reis­sul­la oli näh­dä re­von­tu­lia, mikä to­teu­tui­kin heti en­sim­mäi­se­nä il­ta­na Le­vil­lä.

− Ne oli­vat upe­at. Olim­me näh­neet re­von­tu­lia jo Os­los­sa, mut­ta siel­lä ne oli­vat pal­jon him­me­äm­mät, Rêve ker­too.

Myös kaa­mos on teh­nyt vai­ku­tuk­sen kol­mik­koon.

− On hä­mä­rää, mut­ta ei ko­ko­naan pi­me­ää. Kä­vim­me hiih­tä­mäs­sä kuu­ta­mos­sa, se oli tai­a­no­mais­ta, Jit­ka ker­too.

Oh­jel­maan on kuu­lu­nut myös las­ket­te­lua, hus­ky­a­je­lu ja lu­mi­ken­käi­lyä. Levi saa tri­ol­ta ke­hu­ja.

− Kaik­ki ovat tosi ys­tä­väl­li­siä, ja tääl­lä on ko­di­kas­ta. Tämä ero­aa sel­väs­ti esi­mer­kik­si Rans­kan Al­peis­ta, mis­sä olem­me ai­kai­sem­min ol­leet las­ket­te­le­mas­sa. Tämä ei ole niin mas­sa­tu­ris­ti­koh­de kuin ajat­te­lim­me, vaik­ka tu­ris­te­ja toki on­kin. Ja lun­ta on val­ta­vas­ti!

Kol­mik­ko on osa isoa Eras­mus-vaih­to-opis­ke­li­joi­den seu­ru­et­ta.

− Mei­tä on var­maan sa­ta­kun­ta. Tu­lim­me Os­los­ta nel­jäl­lä bus­sil­la.

Seu­raa­va­na päi­vä­nä po­ru­kan on mää­rä läh­teä ta­kai­sin vuo­no­maa­han. Pit­kä mat­ka hie­man uu­vut­taa, mut­ta on­nek­si py­säh­dyk­siä on lu­vas­sa pa­luu­mat­kal­la­kin.

− Me­nem­me käy­mään Jou­lu­pu­kin Pa­ja­ky­läs­sä [Ro­va­nie­mel­lä].

Sitä en­nen on kui­ten­kin tar­koi­tus ko­keil­la vie­lä yh­tä suo­ma­lais­pe­rin­net­tä, sau­naa.

− Meil­lä on ma­joi­tuk­ses­sa oma sau­na. Tyk­kään sau­nas­ta, mut­ta tääl­lä en ole sitä ko­keil­lut. Tänä il­ta­na vie­lä eh­tii, se on var­mas­ti mu­ka­vaa ul­koi­lu­päi­vän jäl­keen, Rosa suun­nit­te­lee ja saa muut­kin in­nos­tu­maan.