Hyvä kahvi on enemmän kuin vain kahvia

Campfire Barista Steffan Wunderink on kerännyt Suomen parhaat arvostelut.

Mi­kä­li Goog­len ar­vos­te­lut ker­to­vat to­tuu­den, Suo­men pa­ras­ta kah­via saa Le­vil­tä Camp­fi­re Ba­ris­ta Stef­fan Wun­de­rin­kil­ta. Yli 200 Goog­le-ar­vos­te­lun kes­ki­ar­vo on ko­mea 4,9. Tri­pad­vi­so­ris­sa lu­ke­ma on täy­si 5,0. Ai­na­kaan Suo­mes­sa mi­kään muu kah­vi­la ei yl­lä vas­taa­viin lu­ke­miin.

Se­son­ki­ai­koi­na nuo­ti­o­ba­ris­ta Stef­fan Wun­de­rin­kin löy­tää yleen­sä Le­vin etu­rin­tei­den tun­tu­mas­ta. Tam­mi­kui­se­na tiis­tai-il­ta­päi­vä­nä Wun­de­rin­kin nuo­ti­ol­la keit­tä­mät nau­ti­taan Le­vin kes­kus­tas­sa Sir­kan kap­pe­lin kel­lo­tor­nin juu­rel­la, sil­lä Wun­de­rink on aja­nut moot­to­ri­kel­kan pe­räs­sä ve­det­tä­vän kah­vi­lan­sa sin­ne, mis­sä ih­mi­set­kin ovat.

Steffan Wunderink aloitti uniikin kahvilatoimintansa puoleksi vitsillä, mutta vuosien saatossa siitä kehittyi vakavasti otettavaa liiketoimintaa.

Asi­a­kas­vir­ta on lä­hes jat­ku­vaa. Au­tent­ti­suus ja läm­pö huo­ku­vat pak­kas­päi­vän vii­ley­des­sä, kun Wun­de­rink pu­hal­te­lee tul­ta kel­kan pe­räs­sä ve­det­tä­vään nuo­ti­oon ja kaa­taa mut­te­ri­pan­nus­ta ita­li­a­lais­tyy­lis­tä kah­via sveit­si­läi­sil­le tu­ris­teil­le mai­to­vaah­don kera. Seu­raa­vat asi­ak­kaat paah­ta­vat sa­mal­la tu­lel­la Wun­de­rin­kin vai­mon Riit­ta Ra­e­kal­lio-Wun­de­rin­kin pai­kal­li­sis­ta mar­jois­ta val­mis­ta­mia vaah­to­kark­ke­ja. Camp­fi­re Ba­ris­ta on osa per­heen Ha­li­puu-yri­tys­tä.

Eräs Campife Baristan erikoisuus on paikallisista marjoista itse valmistetut vaahtokarkit.

Wun­de­rink on myy­nyt kah­via Le­vil­lä jo lä­hes kah­dek­san vuo­den ajan. Aluk­si hän keit­ti kah­via met­säs­sä ret­kei­li­jöil­le, mut­ta aja­tus liik­ku­vas­ta kah­vi­las­ta syn­tyi vä­hi­tel­len.

– Aloin käyt­tää täl­lais­ta rat­kai­sua met­säs­sä jo kym­me­nen vuot­ta sit­ten. Vuon­na 2018 pää­tin, et­tä ha­lu­an tul­la myös kes­kus­taan tai mui­hin paik­koi­hin kah­vin kans­sa.

Moot­to­ri­kel­kan pe­räs­sä kul­ke­va kah­vi­la­kär­ry on it­se ra­ken­net­tu ja koot­tu pit­käl­ti kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­leis­ta. Ra­ken­ta­mi­ses­ta vas­ta­si elä­köi­ty­nyt ra­ken­nu­sin­si­nöö­ri Siep­pi­jär­vel­tä.

– Tämä on teh­ty van­hois­ta ro­muis­ta. Tu­li­si­ja on hit­sat­tu yh­teen ja alus­ta on kuu­lem­ma en­ti­nen Met­sä­hal­li­tuk­sen pit­kä tuk­ki­re­ki. Puu­pa­nee­lit ovat vai­mo­ni lap­suu­den­ko­dis­ta. Kaik­ki on kier­rä­tet­tyä, mut­ta toi­mii, Wun­de­rink ker­too.

Aluk­si idea oli osit­tain vit­si. Nyt Camp­fi­re Ba­ris­ta on Goog­len mu­kaan Suo­men par­hai­ten ar­vos­tel­tu kah­vi­la, jota asi­ak­kaat kil­paa heh­kut­ta­vat ar­vi­ois­sa.

Hyvä kahvi on kokonaisuuden summa

Wun­de­rin­kin mu­kaan hy­vän kah­vin sa­lai­suus ei ole vain yh­des­sä asi­as­sa.

– Kah­vin täy­tyy mais­tua hy­väl­tä, mut­ta sen pi­tää myös tun­tua hy­väl­tä. Se on ko­ko­nai­suus, jo­hon kuu­luu hyvä papu, oi­kea val­mis­tus­ta­pa, hyvä kup­pi ja mu­ka­va ih­mi­nen, joka te­kee sen si­nul­le. Myös ym­pä­ris­tö vai­kut­taa pal­jon. Met­säs­sä se on par­haim­mil­laan.

Kah­vin al­ku­pe­rään Wun­de­rink suh­tau­tuu tar­kas­ti, sil­lä kah­vin tuo­tan­nos­sa voi ol­la on­gel­mal­li­sia tuo­tan­to­vai­hei­ta.

– Meil­lä on ly­hyt ket­ju, mi­hin kuu­luu kah­vi­ti­la, paah­ta­ja ja minä. Tie­däm­me, et­tä pa­vut tu­le­vat per­he­ti­loil­ta ja et­tä vil­je­li­jöil­le mak­se­taan kun­nol­la. Tä­män vuo­den se­koi­tus tu­lee In­ti­as­ta ja In­do­ne­si­as­ta.

Hy­vän kah­vin hän tun­nis­taa jo tuok­sus­ta.

– Jos hais­taa kah­vin ja ne­näs­sä al­kaa vä­hän ku­tit­taa, se on mi­nul­le merk­ki hy­väs­tä kah­vis­ta.

Palkittu kahvisiirappi

Juo­ma­va­li­koi­mas­sa on myös omia eri­koi­suuk­sia. Wun­de­rink on ke­hit­tä­nyt muun mu­as­sa Fo­rest chai -sii­ra­pin, joka pe­rus­tuu ma­sa­la chai­hin, mut­ta maus­te­taan La­pin met­sän raa­ka-ai­neil­la, ku­ten koi­vun­leh­dil­lä ja ka­ta­jan­mar­joil­la. Juo­ma on pal­kit­tu Glo­bal Cu­li­na­ry Tra­vel Award -tun­nus­tuk­sel­la.

Li­säk­si tar­jol­la on it­se teh­ty­jä vaah­to­kark­ke­ja ja mar­ja­tuot­tei­ta.

– Kaik­ki re­sep­tit ovat omia. Jos ha­lu­aa myy­dä laa­tua, pi­tää teh­dä it­se.

Wun­de­rin­kin asi­a­kas­kun­ta on kan­sain­vä­li­nen, mut­ta myös suo­ma­lai­set käy­vät Camp­fi­re Ba­ris­tan kah­veil­la.

– Ai­ka mo­net, jot­ka tu­le­vat Le­vil­lä käy­mään, tu­le­vat yleen­sä ai­na­kin ker­ran tän­ne.

Usein hän ar­vaa asi­ak­kaan ti­lauk­sen jo en­nen kuin sa­naa­kaan on vaih­det­tu.

– Kun kuu­len mur­teen tai kie­len, osaan ar­va­ta mi­hin suun­taan ti­laus me­nee. Suo­ma­lai­set ti­laa­vat usein mus­taa kah­via. Rans­ka­lai­set juo­vat kuu­maa mus­ta­he­ruk­ka­me­hua. Hol­lan­ti­lai­set ha­lu­a­vat kuu­maa kaa­ka­o­ta, ja ita­li­a­lai­sil­le esp­res­so on luon­te­va va­lin­ta.

– Se ker­too kult­tuu­ris­ta ja sii­tä, mi­hin ih­mi­set ovat tot­tu­neet juo­maan ul­ko­na, Wun­de­rink sa­noo.

Asi­a­kas­työ­tä hel­pot­taa laa­ja kie­li­tai­to. Wun­de­rink on ko­toi­sin Alan­ko­mais­ta ja pu­huu usei­ta kie­liä.

– Pu­hun suo­mea, ruot­sia, hol­lan­tia, sak­saa ja eng­lan­tia. Rans­kaa vä­hän vä­hem­män, mut­ta tar­peek­si. Es­pan­jaa ja ita­li­aa ym­mär­rän sen ver­ran, et­tä pys­tyn ot­ta­maan ti­lauk­set vas­taan. Nyt ajat­te­lin ope­tel­la por­tu­ga­lia bra­si­li­a­lais­ten asi­ak­kai­den vuok­si.

La­pis­sa hän on asu­nut jo 20 vuot­ta. Suo­meen hän muut­ti rak­kau­den pe­räs­sä.

– Vai­mo­ni Riit­ta on ko­toi­sin tääl­tä Sir­kas­ta. Hän asui en­sin luo­na­ni Hol­lan­nis­sa, mut­ta muu­tim­me pian Lap­piin. En­sim­mäi­nen lap­sem­me syn­tyi Hol­lan­nis­sa, mut­ta kas­vaa nyt tääl­lä.

Maailmanlaajuinen näkyvyys

Vaik­ka Wun­de­rink it­se ei juu­ri tee so­si­aa­lis­ta me­di­aa, tun­nel­mal­li­set tuo­ki­o­ku­vat hä­nen nuo­ti­o­kah­vi­las­taan le­vi­ä­vät ne­tis­sä asi­ak­kai­den vi­de­oi­den kaut­ta.

– Aluk­si var­sin­kin aa­si­a­lai­set nuo­ret asi­ak­kaat tu­li­vat sa­no­maan, et­tä olen näh­nyt si­nut Tik­To­kis­sa. Vas­ta­sin, et­ten ole Tik­To­kis­sa, mut­ta kuu­lem­ma olen, Wun­de­rink nau­rah­taa.

Camp­fi­re Ba­ris­ta -kah­vi­laa ei aluk­si tar­koi­tet­tu kan­vain­vä­li­sek­si il­mi­ök­si, mut­ta sel­lai­nen sii­tä lo­pul­ta ke­hit­tyi.

– Tämä al­koi vit­si­nä. En ole kos­kaan aja­tel­lut, et­tä täs­tä tu­li­si Suo­men par­hai­ten ar­vos­tel­tu kah­vi­la. Jos­kus tämä on lii­an pie­ni ja ah­das, mut­ta niin kau­an kuin mi­nul­la on tääl­lä haus­kaa, se riit­tää.