Joulupukki – joulun kiireisin asiakaspalvelija

Levin Sanomat käynnisti edellisessä lehdessä juttusarjan, jossa tuodaan esille Levillä työskenteleviä asiakaspalvelijoita, joille työ asiakkaiden parissa on enemmän kuin sydämen asia. Kun me toimituksessa pohdimme sopivaa haastateltavaa joulun lehteen, totesimme yksissä tuumin, että eihän se voi olla kukaan muu kuin joulupukki! Suuntasimme siis tapaamaan tätä mystistä suurjohtajaa, joka ei pelkää laskeutua ruohonjuuritasolle ja kriittiseen asiakasrajapintaan. Tämän jutun myötä Levin Sanomat toivottaa kaikille lukijoilleen hyvää joulunaikaa ja onnellista alkavaa vuotta – muistetaan pitää pilkettä silmässä loman lisäksi myös arjen kiireiden keskellä!

Jou­lu­pu­kil­le jou­lun jo­kai­nen päi­vä on kii­rei­nen – tau­ko­ja ei lii­em­min eh­di pi­tä­mään. Ei­kä työ­ry­pis­tys tie­ten­kään kos­ke vain jou­lu­aat­toa tai jou­lu­nym­pä­rys­viik­ko­ja.

– Pu­kin kii­reet al­ka­vat jo syk­syn myö­tä. Mar­ras­kuus­sa tah­ti sit­ten kiih­tyy, ja jou­lu­kuus­sa mi­nua käy ta­paa­mas­sa ih­mi­siä ym­pä­ri maa­il­maa, edes­sä­ni is­tu­va val­ko­par­ta to­te­aa lem­pe­äl­lä ää­nel­lään.

Puk­ki is­tuu kor­ke­al­la pen­kil­lä ja oi­koo jal­ko­jaan, jois­sa on suu­ret huo­pa­tos­sut – ja­lan koko lie­nee lä­hem­pä­nä viit­tä­kymp­piä.

– Tä­nään­kin olen ta­van­nut val­ta­van mää­rän sekä lap­sia et­tä ai­kui­sia. Mi­kään ei ole tär­ke­äm­pää kuin juu­ri tämä, läs­nä­o­lo.

Näin­hän se on, sama aja­tus pi­täi­si jo­kai­sen pi­tää mie­les­sään ym­pä­ri vuo­den.

Puk­ki si­lit­te­lee par­taan­sa ja kat­soo mi­nua kak­ku­loi­den­sa yli.

– Si­nua tai­taa vä­hän jän­nit­tää ta­va­ta mi­nut? puk­ki ar­ve­lee.

– Mo­nes­ti tun­tuu, et­tä ai­kui­set jän­nit­tä­vät ta­paa­mis­ta­ni jopa enem­män kuin lap­set, puk­ki hy­mäh­tää.

Täl­le tal­vi­kau­del­le puk­ki on saa­nut vie­rai­ta jo mo­nes­ta maan­kol­kas­ta.

– Ko­lum­bi­as­ta kävi tuos­sa ihan vas­ta, ja Uu­des­ta-See­lan­nis­ta ja Af­ri­kas­ta saak­ka, puk­ki muis­te­lee ta­paa­mi­si­aan.

– Lähi-idäs­tä on käy­nyt oi­kein ku­nin­kaal­li­sia, prin­ses­sa lap­si­neen ja seu­ru­ei­neen. Mut­ta ei pal­jas­te­ta sii­tä sen enem­pää. Täs­sä hom­mas­sa kaik­ki ovat kui­ten­kin sa­ma­nar­voi­sia, ei ole vä­liä mis­tä tu­let tai kuka olet, puk­ki muis­tut­taa.

Jou­lu­pu­kin koh­taa­mi­nen on mo­nel­le syy mat­kus­taa Lap­piin, ja kun suu­ri unel­ma lo­pul­ta to­teu­tuu, lii­ku­tuk­sen kyy­ne­leil­tä ei ai­na väl­ty­tä.

– Ton­tut ai­na tar­vit­ta­es­sa ojen­te­le­vat ne­nä­lii­no­ja, puk­ki ker­too.

Val­ko­par­ta kiit­te­lee lap­sia sii­tä, et­tä useim­mi­ten jou­lu­lah­ja­toi­ve­lis­tat ovat var­sin koh­tuul­li­sia.

– Tä­nään­kin kävi lap­sia, jot­ka toi­voi­vat vain hy­vää jou­lu­miel­tä. Jos­kus toi­veet ovat sel­lai­sia, et­tä ne saat­ta­vat ol­la mi­nul­le mah­dot­to­mia to­teut­taa. Eräs lap­si täs­sä toi­voi, et­tä isoi­sä pa­ra­ni­si. Jos­kus las­ten toi­veet ja ta­ri­nat ovat niin lii­kut­ta­via, et­tä pu­kil­la­kin ai­van tu­lee tip­pa lins­siin.

Eri mais­sa jou­lu­puk­ki vie­rai­lee eri ai­koi­na, Eng­lan­nis­sa esi­mer­kik­si lah­jat ava­taan vas­ta jou­lu­päi­vä­nä.

– Siel­lä­hän on ta­lois­sa pal­jon piip­pu­ja, ja si­kä­läi­set lap­set mo­nes­ti ky­sy­vät­kin, mi­ten mah­dun pii­pus­ta si­säl­le. No mut­ta en kai minä nyt niin li­ha­va ole! puk­ki nau­raa her­sy­väs­ti ja si­lit­tää vat­saan­sa.

– Mut­ta juu, to­si­a­sia kyl­lä on, et­tä jou­dun lait­ta­maan ai­na vä­hän tai­ka­pö­lyä piip­puun. Se aut­taa su­jah­ta­maan pii­pus­ta si­säl­le ta­loon, puk­ki pal­jas­taa.

Tai­kaa tar­vit­see myös Pet­te­ri, jou­lu­pu­kin yk­kös­po­ro.

– Se on vä­hän sel­lai­nen sa­lai­sem­pi jut­tu, mut­ta sen ver­ran voin ker­toa, et­tä tont­tu­jen avus­tuk­sel­la pys­tyn py­säyt­tä­mään ajan. Se hel­pot­taa kum­mas­ti, kun on ly­hy­es­sä ajas­sa kier­ret­tä­vä koko maa­pal­lo.

Vaik­ka puk­ki on­kin ko­toi­sin Suo­men La­pis­ta, hän pu­huu su­ju­vas­ti usei­ta kie­liä.

– La­pis­sa pu­hun yleen­sä suo­mea tai eng­lan­tia. Eng­lan­ti­a­han mel­kein kaik­ki ym­mär­tä­vät­kin. Tont­tu­jen kans­sa pu­hum­me tont­tu­jen kiel­tä, puk­ki ker­too ja an­taa näyt­teen.

Pak­ko myön­tää, et­tei mi­nus­sa ole tip­paa­kaan ton­tun ver­ta – en ym­mär­tä­nyt höl­kä­sen pö­läys­tä. Sen si­jaan pu­kin ruot­sin-, sak­san- ja rans­kan­kie­len­näyt­teis­tä on jo hel­pom­pi saa­da kiin­ni.

– Pu­kin on tie­ten­kin ai­na so­peu­dut­ta­va las­ten kie­leen, hän pe­rus­te­lee työn­sä kie­li­tai­to­vaa­ti­muk­sia.

Vaik­ka aat­to on se kai­kis­ta kii­rei­sin päi­vä, kyl­lä puk­ki­kin eh­tii vuo­den tär­keim­pä­nä päi­vä­nä puu­rot syö­mään.

– Muo­rin rii­si­puu­ro ja sii­hen so­ke­ria ja ka­ne­lia. Voi et­tä se on hy­vää! Puk­ki ke­huu.

Suo­mes­sa vas­ta jul­kais­tut uu­det ra­vin­to­suo­si­tuk­set ovat yl­tä­neet muo­rin kor­viin.

– Muo­ri on miet­ti­nyt pään­sä puh­ki, et­tä mil­lä sen kin­kun kor­vai­si, jos li­haa ei so­pi­si syö­dä. Mut­ta kyl­lä minä sa­noin muo­ril­le, et­tä minä en ru­pea Pet­te­rin kans­sa pel­käl­le pork­ka­na­lin­jal­le, puk­ki nau­raa.

Kun tal­vi on ta­pu­tel­tu, puk­ki­kin viet­tää lo­maa.

– Meil­lä on muo­rin kans­sa sa­lai­nen ke­sä­mök­ki, sel­lai­nen hir­si­mök­ki jär­ven ran­nal­la. Siel­lä uin, on­gin ja sau­non. Ko­vin sy­väl­le en kyl­lä­kään voi men­nä ui­maan, lä­hin­nä kah­laan. Muo­ri ei tyk­kää, jos par­ta suo­ris­tuu ve­des­sä. Ki­har­ta­mi­ses­sa on kova hom­ma.

Ke­sä­lo­mal­la puk­ki usein tal­lus­te­lee ul­ko­na jou­lun­pu­nai­sis­sa san­daa­leis­saan ja ide­oi jo seu­raa­van vuo­den lah­jo­ja.

– Kyl­lä­hän tämä on mel­ko ym­pä­ri­vuo­tis­ta asi­a­kas­pal­ve­lu­työ­tä. Mut­ta pi­dän työs­tä­ni. Mi­nun pal­ve­luu­ni kaik­ki ovat yleen­sä ol­leet ai­van mah­dot­to­man tyy­ty­väi­siä. Mo­neen sa­taan vuo­teen ei ole tul­lut yh­tään rek­la­maa­ti­o­ta.

Täl­le tal­vel­le pu­kil­la on vie­lä yk­si tär­keä vink­ki lap­sil­le ja las­ten van­hem­mil­le:

– Kun on oi­kein kyl­mä sää, pi­tää ol­la läm­pi­mät vaat­teet. Eri­tyi­ses­ti on va­rot­ta­va, et­tei nenä pa­lel­lu. Se saat­taa men­nä ihan pu­nai­sek­si ja po­rot se­koit­ta­vat, et­tä se on Pet­te­ri, jota on ai­na seu­rat­ta­va joka paik­kaan. Se on kau­he­an no­loa men­nä len­to­ken­täl­le, jos pe­räs­sä seu­raa koko jou­lu­pu­kin po­ro­tok­ka, puk­ki to­te­aa pil­ke sil­mä­kul­mas­saan.