Lapland Hotel Snow Village nousee Lainiolle joka vuosi. Rakentamiseen kuluu yli 20 miljoonaa kiloa lunta ja 300 000 kiloa luonnonjäätä.

Lapland Hotel Snow Village nousee Lainiolle joka vuosi. Rakentamiseen kuluu yli 20 miljoonaa kiloa lunta ja 300 000 kiloa luonnonjäätä.

Kalevalan sankareita ja Valhallan jääbaari

Johanna Lipsanen
8.2.2024

Lapland Hotels Snow Villagen tämän vuoden teemana on pohjoismainen mytologia. Tarinat veistosten takana valloittivat testiryhmän.

− Täs­sä on uk­ko­sen ju­ma­la Tho­rin va­sa­ra, Mjöl­ner, vuo­ro­pääl­lik­kö Nea Jo­hans­son aloit­taa opas­te­tun kier­rok­sen Lai­ni­on lu­mi­ky­läs­sä eli Lap­land Ho­tels Snow Vil­la­ges­sa Kit­ti­läs­sä.

− Kier­ros päät­tyy Val­hal­laan, kun­ni­ak­kaas­ti kuol­lei­den so­ti­lai­den tai­vaa­seen. Te­kin pää­set­te sin­ne, sil­lä jää­baa­rim­me si­jait­see Val­hal­las­sa, hän jat­kaa.

Sand­ra Nem­co­va, Net­ta Myy­ry­läi­nen, Ma­ri­an­ne Hol­lands ja Tomi Vil­li­lä kuun­te­le­vat kiin­nos­tu­nei­na. Le­vil­lä lo­mai­le­va ne­lik­ko on en­sim­mäis­tä ker­taa lu­mi­ky­läs­sä.

− Olen näh­nyt so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa ku­via ja vi­de­oi­ta tääl­tä, ja ha­lu­sin sik­si pääs­tä pai­kan pääl­le, hel­sin­ki­läi­nen Net­ta ker­too.

Nea-opas joh­dat­taa Yg­gd­ra­sil-elä­män­puun ja­ka­man sei­nän luo: nyt ol­laan hal­ti­joi­den Alf­hei­mis­sa, myö­hem­min men­täi­siin toi­sel­le puo­lel­le jät­ti­läis­ten Jo­tun­hei­miin.

Hel ja Fenrir -veistos on Sandra Nemcovan ja Netta Myyryläisen suosikki. Naiset ystävystyivät työskennellessään Saudi Arabiassa hoitajina.

Hel ja Fenrir -veistos on Sandra Nemcovan ja Netta Myyryläisen suosikki. Naiset ystävystyivät työskennellessään Saudi Arabiassa hoitajina.

Elä­män­puun ja­ka­ma tila on hal­kai­si­jal­taan 12 met­riä. Se on suu­rin ”huo­ne” noin 3000 ne­li­ö­met­rin ko­koi­ses­ta, jääs­tä ja lu­mes­ta teh­dys­tä ra­ken­nuk­ses­ta, jos­sa on niin ho­tel­li­huo­nei­ta, jää­veis­tok­sia, liu­ku­mä­ki kuin jo mai­nit­tu jää­baa­ri­kin. Ra­ken­nus­töi­hin on käy­tet­ty yli 20 mil­joo­naa ki­loa lun­ta ja noin 300 000 ki­loa luon­non­jää­tä.

− Ra­ken­ta­mi­nen kes­ti seit­se­män viik­koa. Ra­ken­nus­tii­mis­sä oli 40 hen­ki­löä, jois­ta veis­tä­jiä oli kym­me­nen. Li­säk­si oli kul­jet­ta­jia aja­mas­sa trak­to­rei­ta ja pyö­rä­kuor­maa­jia, Nea ker­too.

Hä­nen mu­kaan­sa tänä vuon­na ol­tiin on­nek­kai­ta sään suh­teen: tal­vi al­koi ai­kai­sin ja läm­pö­ti­lat ra­ken­ta­mi­sel­le oli­vat otol­li­set.

Yöksi jäähotelliin

Kier­ros jat­kuu jääs­tä ja lu­mes­ta teh­tyi­hin ho­tel­li­huo­nei­siin, joi­den var­ti­joi­na on tänä vuon­na suo­ma­lai­sia mui­nais­ju­ma­lia: Ta­pio, Ah­ti, Vel­la­mo ja Mie­lik­ki.

Tšek­ki­läis­tä Sand­raa kiin­nos­taa jää­ho­tel­lis­sa yö­py­mi­nen. Mitä vaat­tei­ta tar­vi­taan, tu­lee­ko kyl­mä?

− Tek­ni­nen alus­ker­ras­to riit­tää, sil­lä meil­tä saa läm­pi­män ma­kuu­pus­sin, jol­la pär­jää -20 as­tees­sa, Nea ker­too.

− Yleen­sä lap­set nuk­ku­vat par­hai­ten, sil­lä he ei­vät mie­ti lii­kaa paik­kaa. Mo­nes­ti ai­kui­set­kin sa­no­vat, et­tä he nuk­kui­vat yl­lät­tä­vän hy­vin. Jos he he­räi­le­vät, se yleen­sä joh­tuu joko sii­tä, et­tä he ovat pu­keu­tu­neet vää­rin ma­kuu­pus­siin ja heil­lä on kuu­ma, tai sit­ten va­lois­ta, joi­ta pi­de­tään pääl­lä tur­val­li­suus­syis­tä.

Op­paan mu­kaan yö­py­jis­tä suu­rin osa on ul­ko­maa­lai­sia. Päi­vä­vie­rais­ta taas noin puo­let on suo­ma­lai­sia, puo­let ul­ko­maa­lai­sia. Vie­rai­lem­me lu­mi­ky­läs­sä 2,5 vii­kon pääs­tä sen avau­tu­mi­ses­ta. Pää­sy­lip­pu­ja on myy­ty jo lä­hes 30 000.

− Ai­ka sa­mois­sa lu­ke­mis­sa men­nään kuin vii­me vuon­na­kin, jol­loin lip­pu­ja myy­tiin 77 000 koko kau­del­la. Ko­vil­la pak­ka­sil­la ih­mi­set tu­le­vat rin­tei­den si­jaan meil­le. Tääl­lä läm­pö­ti­la on ai­na nol­lan ja vii­den pak­ka­sas­teen vä­lil­lä, Nea ker­too.

− Jär­jes­te­tään­kö tääl­lä ta­pah­tu­mia, esi­mer­kik­si häi­tä? Ma­ri­an­ne ky­syy.

− En­nen pan­de­mi­aa tän­ne ra­ken­net­tiin ai­na jää­kap­pe­li, jos­sa pi­det­tiin vih­ki­se­re­mo­ni­oi­ta. Vii­me vuon­na­kin jär­jes­tet­tiin vii­det tai kuu­det häät pui­ses­sa kap­pe­lis­sa täs­sä lä­hi­met­säs­sä, Nea vas­taa.

Sama jumala, eri nimi

Mat­ka jat­kuu Odi­nin ja Lo­kin, Väi­nä­möi­sen ja Lou­hen, Na­nu­kin ja Sed­nan ta­ri­noi­hin. Käy il­mi, et­tä Net­ta ja Ma­ri­an­ne tie­tä­vät poh­joi­sen my­to­lo­gi­as­ta pal­jon jo en­nak­koon. He ky­se­le­vät op­paal­ta tar­ken­ta­via ky­sy­myk­siä ja opas­ta­vat muu­ta seu­ru­et­ta sen jäl­keen, kun opas on jät­tä­nyt vie­raat tu­tus­tu­maan veis­tok­siin vie­lä oma­toi­mi­ses­ti.

− Pi­dän täs­tä tee­mas­ta. My­to­lo­gi­at ovat kiin­nos­ta­via, ja kaik­ki on niin hie­nos­ti to­teu­tet­tu. Suu­rin osa tie­dois­ta­ni to­sin on sar­ja­ku­vis­ta ja Mar­ve­lin elo­ku­vis­ta, Ma­ri­an­ne sa­noo.

Marianne Hollands, Netta Myyryläinen, Tomi Villilä ja Sandra Nemcova nauttivat jääbaarissa juomat opastetun kierroksen jälkeen.

Marianne Hollands, Netta Myyryläinen, Tomi Villilä ja Sandra Nemcova nauttivat jääbaarissa juomat opastetun kierroksen jälkeen.

− Mo­nis­sa us­kon­nois­sa ja my­to­lo­gi­ois­sa on sa­mo­ja piir­tei­tä. Ai­na on esi­mer­kik­si ve­den ja met­sän ju­ma­la; ju­ma­lan nimi ja per­soo­na vain ovat eri, Nea huo­maut­taa.

− Mut­ta vain ete­läi­sis­sä kult­tuu­reis­sa on vii­nin ju­ma­la, Ma­ri­an­ne poh­tii.

Voi­si­ko suo­ma­lai­seen tai poh­jois­mai­seen my­to­lo­gi­aan sit­ten so­pia vod­kan ju­ma­la?

− Olen ta­van­nut hä­net, Le­vin yö­e­lä­mäs­sä pii­pah­ta­nut Sand­ra ker­too.

Seu­rue purs­kah­taa nau­ruun.

Ainutlaatuinen kokemus

Veis­tok­set ja jää­ky­lä pu­hut­ta­vat vie­lä teen ää­rel­lä lu­mi­ky­län yh­tey­des­sä si­jait­se­vas­sa ra­vin­to­las­sa.

− Kiin­nos­ta­vin­ta oli kuul­la ta­ri­noi­ta poh­jois­mai­ses­ta my­to­lo­gi­as­ta. En tien­nyt sii­tä mi­tään etu­kä­teen, vain Odi­nin ni­men olin kuul­lut, Sand­ra sa­noo.

− Mi­nul­le taas tämä oli mu­ka­vaa mie­leen pa­laut­ta­mis­ta. Vii­kin­ki­kult­tuu­ri kiin­nos­taa mi­nua, Net­ta jat­kaa ja ihas­te­lee veis­tos­ten yk­si­tyis­koh­tia.

− Esi­mer­kik­si Väi­nä­möi­sen kan­te­leen hau­en ham­paat on to­teu­tet­tu tark­kaan. Kos­ka veis­tä­jät ovat ul­ko­maa­lai­sia, hei­dän täy­tyy var­mas­ti pe­reh­tyä ta­ri­noi­hin etu­kä­teen.

Kun puhe kään­tyy veis­tä­jiin, ne­lik­ko esit­tää toi­veen, et­tä sekä heis­tä et­tä ta­ri­nois­ta veis­tos­ten taus­tal­la ker­rot­tai­siin jo­ta­kin.

− Voi­si­ko jo­kai­ses­sa huo­nees­sa ol­la pie­ni esit­te­ly­teks­ti? Vai näyt­täi­si­kö se sit­ten­kään hy­väl­tä, ei­hän tämä mi­kään mu­seo ole? Eh­kä esi­te alus­sa toi­mi­si pa­rem­min, he ide­oi­vat.

Yh­tä miel­tä seu­rue on sii­tä, et­tä vie­rai­lu jää­ky­läs­sä kan­nat­ti ja et­tä opas oli to­del­la hyvä.

− To­del­la­kin uniik­ki ko­ke­mus! Net­ta huu­dah­taa.

Tšek­ki­läi­sel­le Sand­ral­le tam­mi­kui­seen La­pin-lo­maan on mah­tu­nut ko­sol­ti mui­ta­kin ek­soot­ti­sia ko­ke­muk­sia.

− On ou­toa lau­tail­la rin­tees­sä pi­me­äl­lä. Tai va­lo­jen an­si­os­ta tie­tys­ti nä­kee hy­vin. Pi­dän myös sii­tä, et­tä voin hy­väl­lä omal­la­tun­nol­la nuk­kua pit­kään, kun aa­mul­la on pit­kään pi­me­ää. Lu­mi­set puut ovat upei­ta, ja tämä on oi­kea tal­ven ih­me­maa, hän lis­taa.

Seu­raa­vas­ta reis­sus­ta­kin on jo ai­ka haa­veil­la.

− Ha­lu­an eh­dot­to­mas­ti pa­la­ta Lap­piin ke­säl­lä!

-------------------------------

TAMMIKUUN PAKKASILLA LUNTA SÄILÖÖN SEURAAVAKSI VUODEKSI

Snow vil­la­gen tek­ni­nen joh­ta­ja Tomi Kur­tak­ko vas­taa pu­he­li­meen kes­ken lu­men­säi­lö­mis­kii­rei­den.

− Teem­me par­hail­laan säi­lö­lu­mi­ka­saa seu­raa­vaa vuot­ta var­ten. 15 000−20 000 kuu­ti­o­ta lun­ta pei­te­tään ke­sän yli huo­pa­teks­tii­leil­lä. Osa sii­tä su­laa ke­sän ai­ka­na, mut­ta ai­na­kin kak­si kol­ma­so­saa jää tal­teen seu­raa­van tal­ven ra­ken­nus­töi­tä var­ten, hän ker­too.

Tomi Kur­ta­kol­la on mer­kit­tä­vä roo­li sii­nä, et­tä lu­mi­ky­lä val­mis­tuu joka tal­vi. Tä­män tal­ven lu­mi­ky­lä on 22. Tek­ni­sen puo­len li­säk­si hän ide­oi uu­sia tee­mo­ja tu­le­vik­si vuo­sik­si.

− Esi­tin ide­an poh­jois­mai­ses­ta my­to­lo­gi­as­ta jo 3−4 vuot­ta sit­ten. Ai­he so­pii niin hy­vin sekä lu­mi­lin­naan et­tä koko alu­eel­le. Sil­loin se kui­ten­kin jäi pöy­däl­le, sil­lä ta­ri­nat ovat ai­ka synk­kiä. Piti kek­siä, kuin­ka ku­vit­taa ne niin, et­tä veis­tok­set so­pi­vat myös lap­sil­le, hän ker­too.

Veis­tos­ten ide­oin­nis­sa oli­vat apu­na To­min veli Tuo­mas Kur­tak­ko sekä kym­me­nen veis­tä­jää.

− Tuo­mak­sen kans­sa täy­tim­me ti­lat aja­tuk­sil­la: mitä nii­hin voi­si teh­dä. Veis­tä­jät tu­li­vat mu­kaan suun­nit­te­luun jo elo­kuus­sa, ja lo­pul­li­nen suun­nit­te­lu teh­tiin, kun he oli­vat tääl­lä pai­kan pääl­lä.

Kym­me­nen am­mat­ti­lai­sen jou­kos­sa on veis­tä­jiä Lat­vi­as­ta, Liet­tu­as­ta, Puo­las­ta ja Uk­rai­nas­ta. Li­säk­si mu­ka­na on yk­si suo­ma­lai­nen. Tek­nii­kat veis­tos­ten to­teut­ta­mi­seen vaih­te­le­vat.

− Osa piir­tää suo­raan lu­meen te­ke­män­sä luon­nok­sen poh­jal­ta. Tar­kat yk­si­tyis­koh­dat, esi­mer­kik­si teks­tit, taas hei­jas­te­taan pro­jek­to­ril­la ja veis­te­tään sit­ten. Mo­nes­ti veis­tä­jäl­lä on jää- tai lu­mi­ai­hio, jota hän työs­tää, ja jois­sa­kin pai­kois­sa hyö­dyn­ne­tään ig­lun sei­nää, Tomi Kur­tak­ko sel­ven­tää.