Kittiläläisten Noora Mustajoen ja Bosse Hellstenin kirjoittama Turisti-dekkari julkaistaan 13.2.2026. Bosse kuvailee juonta ”käänteiseksi maatuska-kuvioksi”, mikä tarkoittaa pienen ja viattoman laajentumista isoksi ja pahaksi.
Kirjauutuus tarjoilee mustaa huumoria, isoja kysymyksiä ja neonvaloja
Kittiläläinen kirjailijapariskunta Noora Mustajoki ja Bosse Hellsten kirjoittivat yhteisen rikosromaanin. Kirjan keskiössä on Lapin matkailuturismi – miten se näkyy kirjailijoiden omassa arjessa?
Sovimme haastattelun Korkeaniemen laavulle, joka on kaunis ja tunnelmallinen paikka Immeljärven rannassa. Päivää ennen haastattelua Noora Mustajoki lähettää viestin ja ehdottaa, että tapaisimme sittenkin Poron Bensiksellä.
– Laavu on ehkä turhan romanttinen paikka dekkarimme henkeen.
Tapaamme siis huoltoasemalla. Arkinen ja mainosvalojen täyttämä miljöö kuvastaa Noora Mustajoen ja Bosse Hellstenin mukaan paremmin heidän dekkarinsa Turisti (Gummerus, 2026) maailmaa.
– Kirja ei ole mikään autenttinen kuvaus pohjoisesta, Kittilästä tai Levistä. Se on fiktiivinen teos, joka sijoittuu Leviksi nimettyyn tunturiin, joka muistuttaa etäisesti tätä paikkaa, Noora kertoo.
– Teosta on markkinoitu aika raflaavasti, että se sijoittuu matkailun synkälle puolelle. Mutta tämä on vain aivan vinksahtanut tarina. Ei mitään paljastuksia, Bosse toteaa.
– Kirja on tosiaan pimeä komedia. Me viihdymme siinä maailmassa ja se naurattaa meitä, Noora kertoo.
Mitä on lumen eksotiikka?
Turisti on Arktis-sarjan avausosa, ja se on Nooran ja Bossen ensimmäinen yhteinen teos. Kaksikon kohdalla ei kuitenkaan ole kyse esikoiskirjailijoista – Noora on kirjoittanut useita tietokirjoja, Bosse runoutta ja proosaa ruotsiksi.
Kittilään he muuttivat neljä vuotta sitten, kun Noora aloitti työt Kittilän kirjastotoimenjohtajana.
– Asuimme ensimmäiset pari vuotta kirkonkylällä. Muuttaessa mietimme, ettemme halua Leville, turismin keskelle. Parin vuoden jälkeen kuitenkin huomasimme ajelevamme tunturiin lähes päivittäin ja löysimme Sirkasta mukavan kodin rautakaupan ja bensa-aseman vierestä, Noora kertoo.
– Kittilään laskeutuvat lentokoneet kumisevat aika suoraan talomme yli. Tuntuu, että kohtuullisen kovalla frekvenssillä niitä tulee. Kaupassa palloilee ihmisiä, jotka ovat ihmeissään tuotteista ja kuvaavat niitä, Bosse kuvailee sesonkiajan arkea.
Pariskunnan mukaan turismista on turha valittaa, jos vapaaehtoisesti valitsee asuinpaikakseen Levin kaltaisen matkailukohteen. Kasvava matkailu herättää kuitenkin kysymyksiä, joita käsitellään kirjassakin, fiktion suomin vapauksin.
– Mitä matkailu tekee kunnan taloudelle tai paikallisten viihtymiselle? Haluamme tietenkin välttää vastakkainasettelua, mutta olemme puhuneet, onko olemassa sellaista kuin kestävä matkailu? Miten tämä paikka ja luonto sopeutuvat siihen, että täällä on niin paljon ihmisiä? Noora pohtii.
Avarissa maisemissa mielikuvitus laukkaa – tai sitten ei. Bosse irtisanoutuu väitteestä, jonka mukaan kaunis tunturimaisema itsessään inspiroisi häntä kirjoittajana. Paljon kiinnostavampaa on, mitä joku muu näkee maisemassa.
– Olen yrittänyt saada kirjassa kiinni siitä eksotiikasta, mitä matkailijat pohjoisessa näkevät ja mitä heidän päässään liikkuu. Mitä on lumen eksotiikka? Mitä ihmiset haalareissaan tulevat hakemaan täältä? Ymmärtämään, mitä heille on myyty, miten heitä on huijattu, onko heitä huijattu? Oma elämäni tässä maisemassa on aivan erillään siitä, Bosse kuvailee.
– Kun asumme täällä meidän on helppo kuvata ja havainnoida tätä ympäristöä. Ja koska emme ole täältä kotoisin, pystymme katsomaan sitä eri tavalla, Noora lisää.
Kaksikko viihtyy pohjoisessa hyvin. Jopa niin hyvin, ettei Bosse ole poistunut Napapiirin eteläpuolelle kuin kerran.
– Sinä olet käynyt kerran Oulussa tämän neljän vuoden aikana, ja silloinkin pakosta, Noora kuittaa.
– Mursin käteni harrastusten parissa ja piti käydä magneettikuvissa, Bosse vahvistaa.
Taiteilija ja tietokirjailija
Kirjoittajana Noora on runsassanainen, Bosse niukka. Noora maalaa isolla pensselillä, Bosse hioo yksityiskohtia. Lähes viisisataasivuisen teoksen kirjoitusprosessi kesti noin vuoden, ja välillä tekstiä syntyi kahdessa vuorossa.
– Meillä on aika erilainen rytmi, Bosse valvoo myöhempään ja minä herään aikaisemmin. Monta kertaa hän on vielä yöllä kirjoittanut jotain, ja minä olen aamulla lukenut ja nauranut ääneen, Noora kertoo.
Noora on kirjoittanut aiemmin tietokirjoja, Bosse ruotsinkielisiä runoja ja proosaa. Pariskunnan erilaiset tavat katsoa kieltä ovat aiheuttaneet keskustelua yhteisen kirjaprojektin aikana.
Yhteisen teoksen työstämistä voi Bossen mukaan verrata käsikirjoitusprojektiin, jossa on monta eri kirjoittajaa.
– On yhteinen käsitys siitä, mikä teoksen maailma on ja minkälaisia hahmoja siinä liikkuu, mitä ollaan tekemässä. Sitä sitten yhdessä hiotaan. Ei se ole sen kummempaa.
– Kaikenlainen ongelmanratkaisu on ollut yhteistä. Kun olemme ajaneet itsemme umpikujaan, olemme miettineet yhdessä, minkä verran kannattaa pakittaa, Noora sanoo.
– Olemme hyvin erilaisia persoonia. Yleensä se on hyvä juttu, mutta välillä juuri ongelmia ratkoessa törmäämme erilaisiin tapoihimme, Bosse kertoo.
– Minulta tulee helposti viisitoista erilaista ongelmanratkaisuehdotusta, ja joskus Bosse pyytää, voitaisiinko olla vaan hiljaa, eikä ratkaistaisi saman tien, vaan annettaisiin olla hetki, Noora kuvailee.
Toinen ero pariskunnan ajattelussa liittyy kieleen. Bossen äidinkieli on ruotsi ja Turisti on hänen ensimmäinen suomenkielinen teoksensa. Noora taas on tehnyt kirjoittamisen lisäksi myös kustannustoimittamista suomeksi. Molemmilla on takanaan pitkä kokemus toimittajina.
– Olen kirjoittanut lehtijuttuja suomeksi, ja haaveillut proosan kirjoittamisesta tällä kielellä. Kirjoittaminen on herkkää, ja toista kieltä on vaikea tuntea samalla tavalla kuin äidinkieltään, Bosse kertoo.
Suomen kielestä löytyy Bossen mukaan oikeankuuloinen tapa kuvata suomalaista mielenmaisemaa. Sanotaan sitä vaikka kaurismäkeläiseksi, niukkuuden estetiikaksi, jossa on karuutta mutta myös syvää inhimillisyyttä.
– Se on hyvällä tavalla suomalainen maisema. Olen miettinyt koko kirjoittajan urani ajan, miltä se kuulostaisi ruotsiksi, mutta en usko sen olevan mahdollista. Siksi oli erityisen kiinnostavaa päästä tähän maailmaan nyt käsiksi suomeksi.
Nähdään kirjastolla
Turistista on tehty englanninkielinen koekäännös, ja kirjalle toivotaan kansainvälistä menestystä.
– On mielenkiintoista nähdä, miten eksotiikka kääntyy. Kirjassa on Keke Rosbergin kaltaisia kansallissymboleja, Noora kertoo.
Jos Arktis-sarjasta tehtäisiin televisioversio, minne kirjailijat sijoittaisivat kuvaukset?
– Hyvä kysymys. Keskiössä ovat fiktiivinen Levitunturi ja Las Vegas -tyyppinen talvimatkailukeskus. Kirjan miljöössä on enemmän neonvaloa kuin oikeassa Levissä. Onko sellaista paikkaa, joka on yhtä aikaa suomaa ja Las Vegas? Ehkä se täällä pitäisi kuitenkin kuvata. Olemme katselleet Levi by Night -kuvia, jotka näyttävät yllättävän lasvegasmaisilta. Kenties taitava kuvaaja pystyisi rajaamalla luomaan oikean illuusion, Bosse pohtii.
Kittilän kirjastolla järjestetään avoin julkistusjuhla 17.2. kello 17. Lisäksi Noora ja Bosse vierailevat Kolarin kirjastolla kertomassa kirjaprojektistaan 26.2. kello 18.
– Meillä on aika monta kirjastovierailua sovittu, ja meitä tietenkin kiinnostaa lukijoiden kohtaaminen. Maaliskuun alussa lähdemme Kokkolaan, Bossen synnyinseudulle. Huhtikuussa menemme Itä-Suomeen – Joensuuhun, Lappeenrantaan, Imatralle. Meillä on retkiauto, johon pakkaamme koirat ja kissan, Noora kertoo.
Kittilän kirjastolla järjestetään kaikille avoin julkistusjuhla 17.2. kello 17. Lisäksi Noora ja Bosse vierailevat Kolarin kirjastolla kertomassa kirjaprojektistaan 26.2. kello 18.
