Kirjauutuus tarjoilee mustaa huumoria, isoja kysymyksiä ja neonvaloja

Kittiläläinen kirjailijapariskunta Noora Mustajoki ja Bosse Hellsten kirjoittivat yhteisen rikosromaanin. Kirjan keskiössä on Lapin matkailuturismi – miten se näkyy kirjailijoiden omassa arjessa?

So­vim­me haas­tat­te­lun Kor­ke­a­nie­men laa­vul­le, joka on kau­nis ja tun­nel­mal­li­nen paik­ka Im­mel­jär­ven ran­nas­sa. Päi­vää en­nen haas­tat­te­lua Noo­ra Mus­ta­jo­ki lä­het­tää vies­tin ja eh­dot­taa, et­tä ta­pai­sim­me sit­ten­kin Po­ron Ben­sik­sel­lä.

– Laa­vu on eh­kä tur­han ro­mant­ti­nen paik­ka dek­ka­rim­me hen­keen.

Ta­paam­me siis huol­to­a­se­mal­la. Ar­ki­nen ja mai­nos­va­lo­jen täyt­tä­mä mil­jöö ku­vas­taa Noo­ra Mus­ta­jo­en ja Bos­se Hel­ls­te­nin mu­kaan pa­rem­min hei­dän dek­ka­rin­sa Tu­ris­ti (Gum­me­rus, 2026) maa­il­maa.

– Kir­ja ei ole mi­kään au­tent­ti­nen ku­vaus poh­joi­ses­ta, Kit­ti­läs­tä tai Le­vis­tä. Se on fik­tii­vi­nen teos, joka si­joit­tuu Le­vik­si ni­met­tyyn tun­tu­riin, joka muis­tut­taa etäi­ses­ti tätä paik­kaa, Noo­ra ker­too.

– Te­os­ta on mark­ki­noi­tu ai­ka raf­laa­vas­ti, et­tä se si­joit­tuu mat­kai­lun syn­käl­le puo­lel­le. Mut­ta tämä on vain ai­van vink­sah­ta­nut ta­ri­na. Ei mi­tään pal­jas­tuk­sia, Bos­se to­te­aa.

– Kir­ja on to­si­aan pi­meä ko­me­dia. Me viih­dym­me sii­nä maa­il­mas­sa ja se nau­rat­taa mei­tä, Noo­ra ker­too.

Mitä on lumen eksotiikka?

Tu­ris­ti on Ark­tis-sar­jan avau­so­sa, ja se on Noo­ran ja Bos­sen en­sim­mäi­nen yh­tei­nen teos. Kak­si­kon koh­dal­la ei kui­ten­kaan ole kyse esi­kois­kir­jai­li­jois­ta – Noo­ra on kir­joit­ta­nut usei­ta tie­to­kir­jo­ja, Bos­se ru­nout­ta ja proo­saa ruot­sik­si.

Kit­ti­lään he muut­ti­vat nel­jä vuot­ta sit­ten, kun Noo­ra aloit­ti työt Kit­ti­län kir­jas­to­toi­men­joh­ta­ja­na.

– Asuim­me en­sim­mäi­set pari vuot­ta kir­kon­ky­läl­lä. Muut­ta­es­sa mie­tim­me, et­tem­me ha­lua Le­vil­le, tu­ris­min kes­kel­le. Pa­rin vuo­den jäl­keen kui­ten­kin huo­ma­sim­me aje­le­vam­me tun­tu­riin lä­hes päi­vit­täin ja löy­sim­me Sir­kas­ta mu­ka­van ko­din rau­ta­kau­pan ja ben­sa-ase­man vie­res­tä, Noo­ra ker­too.

– Kit­ti­lään las­keu­tu­vat len­to­ko­neet ku­mi­se­vat ai­ka suo­raan ta­lom­me yli. Tun­tuu, et­tä koh­tuul­li­sen ko­val­la frek­vens­sil­lä nii­tä tu­lee. Kau­pas­sa pal­loi­lee ih­mi­siä, jot­ka ovat ih­meis­sään tuot­teis­ta ja ku­vaa­vat nii­tä, Bos­se ku­vai­lee se­son­ki­a­jan ar­kea.

Pa­ris­kun­nan mu­kaan tu­ris­mis­ta on tur­ha va­lit­taa, jos va­paa­eh­toi­ses­ti va­lit­see asuin­pai­kak­seen Le­vin kal­tai­sen mat­kai­lu­koh­teen. Kas­va­va mat­kai­lu he­rät­tää kui­ten­kin ky­sy­myk­siä, joi­ta kä­si­tel­lään kir­jas­sa­kin, fik­ti­on suo­min va­pauk­sin.

– Mitä mat­kai­lu te­kee kun­nan ta­lou­del­le tai pai­kal­lis­ten viih­ty­mi­sel­le? Ha­lu­am­me tie­ten­kin vält­tää vas­tak­kai­na­set­te­lua, mut­ta olem­me pu­hu­neet, on­ko ole­mas­sa sel­lais­ta kuin kes­tä­vä mat­kai­lu? Mi­ten tämä paik­ka ja luon­to so­peu­tu­vat sii­hen, et­tä tääl­lä on niin pal­jon ih­mi­siä? Noo­ra poh­tii.

Ava­ris­sa mai­se­mis­sa mie­li­ku­vi­tus lauk­kaa – tai sit­ten ei. Bos­se ir­ti­sa­nou­tuu väit­tees­tä, jon­ka mu­kaan kau­nis tun­tu­ri­mai­se­ma it­ses­sään ins­pi­roi­si hän­tä kir­joit­ta­ja­na. Pal­jon kiin­nos­ta­vam­paa on, mitä joku muu nä­kee mai­se­mas­sa.

– Olen yrit­tä­nyt saa­da kir­jas­sa kiin­ni sii­tä ek­so­tii­kas­ta, mitä mat­kai­li­jat poh­joi­ses­sa nä­ke­vät ja mitä hei­dän pääs­sään liik­kuu. Mitä on lu­men ek­so­tiik­ka? Mitä ih­mi­set haa­la­reis­saan tu­le­vat ha­ke­maan tääl­tä? Ym­mär­tä­mään, mitä heil­le on myy­ty, mi­ten hei­tä on hui­jat­tu, on­ko hei­tä hui­jat­tu? Oma elä­mä­ni täs­sä mai­se­mas­sa on ai­van eril­lään sii­tä, Bos­se ku­vai­lee.

– Kun asum­me tääl­lä mei­dän on help­po ku­va­ta ja ha­vain­noi­da tätä ym­pä­ris­töä. Ja kos­ka em­me ole tääl­tä ko­toi­sin, pys­tym­me kat­so­maan sitä eri ta­val­la, Noo­ra li­sää.

Kak­sik­ko viih­tyy poh­joi­ses­sa hy­vin. Jopa niin hy­vin, et­tei Bos­se ole pois­tu­nut Na­pa­pii­rin ete­lä­puo­lel­le kuin ker­ran.

– Sinä olet käy­nyt ker­ran Ou­lus­sa tä­män nel­jän vuo­den ai­ka­na, ja sil­loin­kin pa­kos­ta, Noo­ra kuit­taa.

– Mur­sin kä­te­ni har­ras­tus­ten pa­ris­sa ja piti käy­dä mag­neet­ti­ku­vis­sa, Bos­se vah­vis­taa.

Taiteilija ja tietokirjailija

Kir­joit­ta­ja­na Noo­ra on run­sas­sa­nai­nen, Bos­se niuk­ka. Noo­ra maa­laa isol­la pens­se­lil­lä, Bos­se hioo yk­si­tyis­koh­tia. Lä­hes vii­si­sa­taa­si­vui­sen te­ok­sen kir­joi­tusp­ro­ses­si kes­ti noin vuo­den, ja vä­lil­lä teks­tiä syn­tyi kah­des­sa vuo­ros­sa.

– Meil­lä on ai­ka eri­lai­nen ryt­mi, Bos­se val­voo myö­hem­pään ja minä he­rään ai­kai­sem­min. Mon­ta ker­taa hän on vie­lä yöl­lä kir­joit­ta­nut jo­tain, ja minä olen aa­mul­la lu­ke­nut ja nau­ra­nut ää­neen, Noo­ra ker­too.

Noora on kirjoittanut aiemmin tietokirjoja, Bosse ruotsinkielisiä runoja ja proosaa. Pariskunnan erilaiset tavat katsoa kieltä ovat aiheuttaneet keskustelua yhteisen kirjaprojektin aikana.

Yh­tei­sen te­ok­sen työs­tä­mis­tä voi Bos­sen mu­kaan ver­ra­ta kä­si­kir­joi­tusp­ro­jek­tiin, jos­sa on mon­ta eri kir­joit­ta­jaa.

– On yh­tei­nen kä­si­tys sii­tä, mikä te­ok­sen maa­il­ma on ja min­kä­lai­sia hah­mo­ja sii­nä liik­kuu, mitä ol­laan te­ke­mäs­sä. Sitä sit­ten yh­des­sä hi­o­taan. Ei se ole sen kum­mem­paa.

– Kai­ken­lai­nen on­gel­man­rat­kai­su on ol­lut yh­teis­tä. Kun olem­me aja­neet it­sem­me um­pi­ku­jaan, olem­me miet­ti­neet yh­des­sä, min­kä ver­ran kan­nat­taa pa­kit­taa, Noo­ra sa­noo.

– Olem­me hy­vin eri­lai­sia per­soo­nia. Yleen­sä se on hyvä jut­tu, mut­ta vä­lil­lä juu­ri on­gel­mia rat­ko­es­sa tör­määm­me eri­lai­siin ta­poi­him­me, Bos­se ker­too.

– Mi­nul­ta tu­lee hel­pos­ti vii­si­tois­ta eri­lais­ta on­gel­man­rat­kai­su­eh­do­tus­ta, ja jos­kus Bos­se pyy­tää, voi­tai­siin­ko ol­la vaan hil­jaa, ei­kä rat­kais­tai­si sa­man tien, vaan an­net­tai­siin ol­la het­ki, Noo­ra ku­vai­lee.

Toi­nen ero pa­ris­kun­nan ajat­te­lus­sa liit­tyy kie­leen. Bos­sen äi­din­kie­li on ruot­si ja Tu­ris­ti on hä­nen en­sim­mäi­nen suo­men­kie­li­nen te­ok­sen­sa. Noo­ra taas on teh­nyt kir­joit­ta­mi­sen li­säk­si myös kus­tan­nus­toi­mit­ta­mis­ta suo­mek­si. Mo­lem­mil­la on ta­ka­naan pit­kä ko­ke­mus toi­mit­ta­ji­na.

– Olen kir­joit­ta­nut leh­ti­jut­tu­ja suo­mek­si, ja haa­veil­lut proo­san kir­joit­ta­mi­ses­ta täl­lä kie­lel­lä. Kir­joit­ta­mi­nen on herk­kää, ja tois­ta kiel­tä on vai­kea tun­tea sa­mal­la ta­val­la kuin äi­din­kiel­tään, Bos­se ker­too.

Suo­men kie­les­tä löy­tyy Bos­sen mu­kaan oi­ke­an­kuu­loi­nen tapa ku­va­ta suo­ma­lais­ta mie­len­mai­se­maa. Sa­no­taan sitä vaik­ka kau­ris­mä­ke­läi­sek­si, niuk­kuu­den es­te­tii­kak­si, jos­sa on ka­ruut­ta mut­ta myös sy­vää in­hi­mil­li­syyt­tä.

– Se on hy­väl­lä ta­val­la suo­ma­lai­nen mai­se­ma. Olen miet­ti­nyt koko kir­joit­ta­jan ura­ni ajan, mil­tä se kuu­los­tai­si ruot­sik­si, mut­ta en us­ko sen ole­van mah­dol­lis­ta. Sik­si oli eri­tyi­sen kiin­nos­ta­vaa pääs­tä tä­hän maa­il­maan nyt kä­sik­si suo­mek­si.

Nähdään kirjastolla

Tu­ris­tis­ta on teh­ty eng­lan­nin­kie­li­nen ko­e­kään­nös, ja kir­jal­le toi­vo­taan kan­sain­vä­lis­tä me­nes­tys­tä.

– On mie­len­kiin­tois­ta näh­dä, mi­ten ek­so­tiik­ka kään­tyy. Kir­jas­sa on Keke Ros­ber­gin kal­tai­sia kan­sal­lis­sym­bo­le­ja, Noo­ra ker­too.

Jos Ark­tis-sar­jas­ta teh­täi­siin te­le­vi­si­o­ver­sio, min­ne kir­jai­li­jat si­joit­tai­si­vat ku­vauk­set?

– Hyvä ky­sy­mys. Kes­ki­ös­sä ovat fik­tii­vi­nen Le­vi­tun­tu­ri ja Las Ve­gas -tyyp­pi­nen tal­vi­mat­kai­lu­kes­kus. Kir­jan mil­jöös­sä on enem­män ne­on­va­loa kuin oi­ke­as­sa Le­vis­sä. On­ko sel­lais­ta paik­kaa, joka on yh­tä ai­kaa suo­maa ja Las Ve­gas? Eh­kä se tääl­lä pi­täi­si kui­ten­kin ku­va­ta. Olem­me kat­sel­leet Levi by Night -ku­via, jot­ka näyt­tä­vät yl­lät­tä­vän las­ve­gas­mai­sil­ta. Ken­ties tai­ta­va ku­vaa­ja pys­tyi­si ra­jaa­mal­la luo­maan oi­ke­an il­luu­si­on, Bos­se poh­tii.

Kit­ti­län kir­jas­tol­la jär­jes­te­tään avoin jul­kis­tus­juh­la 17.2. kel­lo 17. Li­säk­si Noo­ra ja Bos­se vie­rai­le­vat Ko­la­rin kir­jas­tol­la ker­to­mas­sa kir­jap­ro­jek­tis­taan 26.2. kel­lo 18.

– Meil­lä on ai­ka mon­ta kir­jas­to­vie­rai­lua so­vit­tu, ja mei­tä tie­ten­kin kiin­nos­taa lu­ki­joi­den koh­taa­mi­nen. Maa­lis­kuun alus­sa läh­dem­me Kok­ko­laan, Bos­sen syn­nyin­seu­dul­le. Huh­ti­kuus­sa me­nem­me Itä-Suo­meen – Jo­en­suu­hun, Lap­peen­ran­taan, Imat­ral­le. Meil­lä on ret­ki­au­to, jo­hon pak­kaam­me koi­rat ja kis­san, Noo­ra ker­too.