Kohti maalia – miltä kisarinne näyttää laskijan silmin?

Maailmancupin maalialueella on aina upea tunnelma, mutta kuinka kilpailija näkee radan? Levi Ski Resortin Olympic Training Centerin koordinaattori ja Levi Snow Sport Academyn alppihiihtolinjan päävalmentaja, itsekin maailmancupia laskenut Jukka Leino kuvaili Levin Sanomille rinnettä laskijan näkökulmasta. Lue Jukan mietteet!

1. ”Start­ti on tosi tär­keä. On ol­ta­va hy­vät työn­nöt ja pot­kut, joil­la saa pa­ke­tin liik­keel­le ja en­sim­mäi­set kään­nök­set osu­maan oi­ke­aan koh­taan. On pääs­tä­vä kiin­ni ryt­miin.”

2. ”Loi­van osuu­den kum­pu­jen yli­tyk­ses­sä on ol­ta­va tark­ka­na ja ris­kien­hal­lin­ta koh­dil­laan. Ei voi lii­kaa pe­la­ta var­man pääl­le, mut­ta ei pa­ra­ne myös­kään jou­tua on­gel­miin. Kum­mut teh­dään mo­nes­ti te­rä­vik­si – se an­taa haas­tet­ta loi­val­le osuu­del­le. Loi­val­la ei ole myös­kään help­po ol­la oi­ke­as­ti no­pea. Täs­sä koh­taa voi tul­la iso­ja ero­ja.”

3. ”Seu­raa­vak­si on break over eli jyr­käl­le tulo. On ol­ta­va riit­tä­vän roh­kea ja pääs­tä­vä pää­ko­pas­sa asen­tee­seen, et­tä nyt men­nään. Koko ajan pi­tää kui­ten­kin teh­dä töi­tä.”

4. ”Port­tien pai­kat mää­rää ra­dan merk­kaa­ja. Jot­kut merk­kaa­vat enem­män kään­tä­viä ra­to­ja, toi­set suo­rem­pia. Merk­kaa­ja va­li­taan ar­po­mal­la. FIS:llä on tä­hän mo­ni­mut­kai­nen maa­il­man mai­den ran­kin­giin pe­rus­tu­va sys­tee­mi. Jos maal­la on pal­jon ur­hei­li­joi­ta kär­ki­si­joil­la, maa luul­ta­vas­ti saa use­am­pia merk­kaus­vuo­ro­ja. Merk­kaa­ja on yleen­sä maan pää­val­men­ta­ja tai apu­val­men­ta­ja. Suo­mel­la on täl­le kau­del­le yk­si merk­kaus, mut­ta vie­lä ei tie­de­tä, mis­sä ki­sas­sa. Ar­von­ta teh­dään ai­na vii­me ti­pas­sa, et­tei tie­to an­na etu­mat­kaa har­joit­te­luun.”

5. ”Jyr­käl­tä loi­val­le tulo on kriit­ti­nen paik­ka. No­peus saat­taa ol­la lä­hel­lä 60 km/h. Sii­nä on vie­lä kym­men­kun­ta port­tia ja yk­si kum­pu en­nen maa­lia. Vauh­tia täy­tyy yl­lä­pi­tää lop­puun saak­ka. Ai­ka­e­rot ovat mo­nes­ti to­del­la pie­niä, ei­kä vir­hei­siin ole va­raa. Lop­puun saak­ka pi­tää pus­kea.”