Kulissien takana – kisoja ei olisi ilman talkoolaisia

Kun Tuulikki Ahon lapset aloittivat alppihiihtoharrastuksen, ei äiti tiennyt, kuinka laji vielä vie mukanaan. Nyt Aholla on takanaan jo yli 20 vuotta talkootöitä alppihiihtokisoissa Suomessa ja ympäri maailmaa. “Rakkaudesta lajiin”, Aho nauraa.

Le­vin G.2.-rin­tees­sä ki­sat­tiin maa­lis­kuun puo­li­vä­lis­sä mies­ten alp­pi­hiih­don Eu­roop­pa-cu­pin pu­jot­te­lu­pis­teis­tä. Kil­pai­lu oli kak­si­päi­väi­nen, ja pu­jot­te­li­joi­ta oli mu­ka­na him­pun pääl­le 80. Kil­pai­lu ve­det­tiin on­nis­tu­nees­ti maa­liin, kii­tos tal­koi­li­joi­den, joi­ta tä­män ko­ko­luo­kan ta­pah­tu­maan tar­vi­taan kym­me­nit­täin.

”Pel­käs­tään ra­ta­ryh­mäs­sä oli vii­ti­sen­tois­ta hen­keä. Li­säk­si oli tie­ten­kin kil­pai­lun­joh­ta­ja, maa­li­tuo­ma­ri, läh­tö­tuo­ma­ri, lä­het­tä­jä, lä­hes kym­me­nen port­ti­tuo­ma­ria, nel­jäs­tä vii­teen hen­keä aja­not­to­toi­mis­tos­sa, kuu­lut­ta­ja ja muu väki”, Tuu­lik­ki Aho yn­näi­lee.

Aho työs­ken­te­li ra­ta­ryh­mäs­sä.

”Ra­ta­ryh­mä hoi­taa esi­val­mis­te­lut, ver­kot­taa ra­dan yleen­sä edel­li­se­nä päi­vä­nä ja pur­kaa ver­kot pois ki­sa­päi­vän päät­teek­si. Verk­ko­jen lait­ta­mi­seen ku­luu nel­jäs­tä kah­dek­saan tun­tia, verk­ko­jen pur­ka­mi­seen kah­des­ta nel­jään tun­tia. Val­men­ta­jat mer­kit­se­vät ra­dan ra­ta­ryh­män avus­tuk­sel­la. Eu­roop­pa-cu­pis­sa on har­ja­ke­pit, jot­ka upo­te­taan pai­na­mal­la maa­han, kun taas maa­il­man­cu­pis­sa käy­te­tään vei­vat­ta­via kier­re­kep­pe­jä. Har­ja­kep­pi on hel­pom­pi lait­taa, mut­ta kier­re­kep­pi py­syy pa­rem­min”, Aho ku­vai­lee.

Jotta rata on kisapäivänä priimakunnossa, se vaatii ison määrän työtä.

Ki­san ai­ka­na Aho ja muut ra­ta­ryh­män jä­se­net huo­leh­ti­vat ku­kin oman sek­to­rin­sa ke­peis­tä ja huol­ta­vat ra­taa.

”Olym­pi­a­lai­sis­sa, MM-ki­sois­sa ja MC-ki­sois­sa yh­des­sä ra­das­sa on noin 60–70 kep­piä ja jo­kai­sel­le ke­pil­le on ni­met­ty oma vas­tuu­hen­ki­lön­sä”, Aho ker­too.

Ke­pit ot­ta­vat jat­ku­vas­ti osu­maa, kun las­ki­jat hu­jaut­ta­vat ohi yli 40 ki­lo­met­rin tun­ti­vauh­dil­la. Kat­ken­nut tai ir­ron­nut kep­pi on saa­ta­va vauh­dil­la kor­jat­tua, jot­ta seu­raa­va las­ki­ja pää­see ra­dal­le.

”Olem­me kil­pai­lun ajan aa­mus­ta il­taan suk­sien pääl­lä rin­tees­sä. Mut­ta tä­nään­kin ai­on men­nä vie­lä ki­sa­päi­vän jäl­keen las­ke­maan, kun on näin hyvä sää”, Aho ker­toi ki­sa­ru­pe­a­man kes­kel­tä Le­vin Sa­no­mil­le.

Suomessa taitavat talkoolaiset

Tuu­lik­ki Aho tun­tee Suo­men alp­pi­hiih­to­pii­reis­sä lä­hes kaik­ki tal­koi­li­jat, eten­kin poh­joi­ses­sa. Jo­kai­sel­la heis­tä on ta­ka­naan oma pol­kun­sa la­jin pa­riin. Ahon ki­pi­nä syt­tyi, kun hä­nen lap­sen­sa aloit­ti­vat alp­pi­hiih­to­har­ras­tuk­sen Ru­kal­la. Ja sii­tä on kuin­ka kau­an?

”Apua! Mitä sii­tä nyt on”, Aho poh­tii.

”Oli­si­ko­han 24 vuot­ta. Kyl­lä, ta­san 24 vuot­ta!”

Las­ten har­ras­tuk­ses­ta tuli no­pe­as­ti koko per­heen har­ras­tus.

”Mo­lem­mat lap­set al­koi­vat ki­sa­ta, kun oli­vat täyt­tä­neet kuu­si vuot­ta. Heil­lä ei ol­lut val­men­ta­jaa, jo­ten kä­vin kou­lu­tuk­sen ja ryh­dyin val­men­ta­maan koko ryh­mää. Jun­nu­ai­ka­na kier­sim­me Suo­mea, ja pi­dim­me ke­sä­lei­rit Al­peil­la. Ylä­as­teen jäl­keen lap­set jat­koi­vat Ru­kan Alp­pi­lu­ki­oon ja sai­vat siel­tä val­men­ta­jat.”

Aho on ol­lut alus­ta saak­ka mu­ka­na ki­sois­sa myös tal­koo­lai­se­na: en­sin port­ti­tuo­ma­ri­na, sit­ten port­ti­tuo­ma­rin esi­mie­he­nä ja ra­ta­ryh­mäs­sä.

”Olen käy­nyt Ski Sport Fin­lan­din kil­pai­lun­jär­jes­tä­mis­kou­lu­tuk­sia. Kou­lut­ta­jia on vain muu­ta­ma Suo­mes­sa”, Aho ker­too.

Emil Keränen (vasemmalla) kehui Levin olosuhteita mutta harmitteli pientä virhettä, jota ilman mies olisi saattanut yltää kärkikymmenikköön.

Suo­mes­sa tal­koo­lais­ten osaa­mi­nen on ko­vaa ta­soa, ja op­pia on vie­ty myös maa­il­mal­le. Tuu­lik­ki Aho ja muu Suo­men tii­mi ovat tal­koil­leet muun mu­as­sa Ko­re­an ja Pe­kin­gin olym­pi­a­lai­sis­sa sekä Åren ja Nar­vi­kin MM-ki­sois­sa.

”Ko­re­a­lai­sil­la oli jon­kin ver­ran ko­ke­mus­ta alp­pi­hiih­to­ki­sois­ta, mut­ta kii­na­lai­sil­la ei oi­ke­as­taan yh­tään. Kii­na­lai­set kat­soi­vat si­vus­ta ja opet­te­li­vat. Meil­lä Suo­mes­sa kaik­ki toi­mii pal­jon suo­ra­vii­vai­sem­min, kun taas maa­il­mal­la on enem­män sää­tä­mis­tä”, Aho muo­toi­lee.

Mut­ta on isoil­la ja pie­nem­mil­lä ki­soil­la yh­ty­mä­koh­tan­sa­kin: on sit­ten olym­pi­a­lai­set tai Eu­roop­pa-cup, rata jää­dy­te­tään kä­si­pe­lil­lä.

”Jää­dyt­tä­mi­seen käy­te­tään usein palk­ke­ja. Yk­si palk­ki on noin nel­jä met­riä le­veä, ja rin­tees­sä yleen­sä nel­jäs­tä kah­dek­saan palk­kia ker­ral­laan. Nii­den lii­kut­te­luun tar­vi­taan vä­hin­tään kym­me­nen tal­koo­lais­ta. Palk­kiin tu­lee let­kun kaut­ta vesi, joka sit­ten le­vi­ää pal­kis­ta pai­neel­la rin­tee­seen. Jää­dy­tys voi­daan teh­dä myös ihan vain ve­si­let­kuil­la.”

Esi­mer­kik­si Levi Blac­kin eli G.2.-rin­teen jää­dy­tys vie kä­si­pe­lil­lä noin kym­me­nen tun­tia. Jää­dy­tys teh­dään yleen­sä noin viik­ko en­nen ki­so­ja, ku­ten myös nyt Le­vil­lä teh­tiin.

Työtä nuorisourheilun eteen

Tal­koo­lai­sen osa ei ole help­po. Aho työs­ken­te­li ai­em­min yrit­tä­jä­nä ja ker­too, et­tä sen an­si­os­ta hä­nen oli mah­dol­lis­ta jär­jes­tää ai­kaa esi­mer­kik­si olym­pi­a­lai­sil­le. Yh­teen olym­pi­a­reis­suun hu­jah­ti nel­jäs­tä vii­teen viik­koa.

”Olym­pi­a­lai­sis­sa lin­ja-au­to haki mei­dät ai­na aa­mul­la kel­lo 4.20 ki­sa­pai­kal­le ja toi il­lal­la kel­lo 18–19 ta­kai­sin ho­tel­lil­le. Ko­re­as­sa meil­lä oli koko reis­sun ai­ka­na yk­si va­paa­päi­vä, ja sil­loin kä­vim­me Ete­lä- ja Poh­jois-Ko­re­an ra­jal­la. Läh­tö oli ai­kai­sin aa­mul­la, ja päi­vä oli pit­kä. Sil­loin mie­tin, et­tä mie­luum­min oli­sin nuk­ku­nut päi­vän ho­tel­lil­la”, Aho hy­mäh­tää.

Tal­koo­lai­sen työ on usein hy­vin fyy­sis­tä.

”Åres­sa tuli yh­des­sä yös­sä met­ri lun­ta, sa­moin kävi Pe­kin­gis­sä. Sii­nä oli ai­ka­moi­nen la­pi­oi­mi­nen ja la­kai­se­mi­nen, et­tä saa­tiin rata las­ku­kun­toon. Ko­net­ta ei voi pääs­tää ra­dal­le enää sii­nä vai­hees­sa, kun rata on jää­dy­tet­ty.”

Tal­koo­lai­nen ei saa työs­tään ra­haa ei­kä eh­di vie­rai­le­maan näh­tä­vyyk­sis­sä. Ahon lap­set­kin ovat jo ai­kui­sia ja jät­tä­neet alp­pi­hiih­to­ki­saa­mi­sen. Mikä siis saa tal­koi­le­maan?

”Rak­kaus la­jiin kai, ja hy­vät ys­tä­vät, joi­ta olen la­jin kaut­ta saa­nut ja joi­ta näen ai­na tal­kois­sa. Täy­tyy kom­pa­ta yh­tä tal­koo­ka­ve­ria, joka sa­noi, et­tä mi­tä­pä sitä ei te­ki­si nuo­ri­sour­hei­lun eteen”, Aho sa­noo.

”Ja on­han mi­nul­la nyt ai­na­kin näi­tä top­pa­tak­ke­ja koko lop­pu­e­lä­mä­ni tar­pei­siin”, hän nau­raa ja esit­te­lee yl­lään ole­vaa muh­ke­aa val­kois­ta tak­kia, jos­sa lu­kee isoin kir­jai­min Pe­king 2022.

Liivit naulaan kisan päätteeksi. Talkoolaisten työ jatkuu vielä senkin jälkeen, kun kilpailijat ovat jo kotimatkalla.