Kokenut dronekuvaaja Timo Veijalainen pitää lennätykseen liittyviä sääntöjä ja rajoituksia positiivisena asiana. ”Aina ensimmäiseksi selvitän, saako alueella ylipäätään lennättää. Sen jälkeen käyn läpi tarvittavan lupaprosessin.”
Kun lintuperspektiivi viehättää
Kevyet dronet eli kuvauskopterit ovat yleistyneet viime vuosina harrastajien keskuudessa. Kuka tahansa voi hankkia dronen, mutta lennätys vaatii perehtymistä sääntöihin ja säädöksiin. Jututimme ammattikuvaajaa sekä ilmailukartan perustajaa, ja saimme hyviä vinkkejä, miten pääsee alkuun.
Aivan aluksi todettakoon, että dronet ovat maailmantilanteen vuoksi kuuma puheenaihe koko kansan keskuudessa. Ohjeistukset voivat muuttua, ja lennättäjällä on aina velvollisuus ottaa selvää ajankohtaisesta informaatiosta.
– Vastuullisuus on erityisen tärkeää, eikä sitä voi liikaa korostaa. Lennättäjällä on vastuu, missä lennätetään ja mitä drone tekee. On tärkeää ottaa asioista selvää, vaikka välillä tuntuu, että säädöksiä on paljon. Loppujen lopuksi ne ovat aika yksinkertaisia, summaa kittiläläinen kuvaaja Timo Veijalainen.
Dronet voivat painaa muutamista sadoista grammoista jopa useisiin tonneihin. Painoluokka määrittää muun muassa sen, pitääkö lennättäjän suorittaa verkkoteoriakoe ennen lennätystä. Lähes kaikki kameralla varustetut dronet vaativat operaattoritunnuksen, jonka saa rekisteröitymällä drone-operaattoriksi Traficomissa.
Veijalainen kuvasi ensimmäiset dronevideonsa jo viitisentoista vuotta sitten, Ylen Erätulilla-ohjelmaa varten.
– Dronet olivat silloin suuria ja painavia. Kuvanlaatu oli sama kuin ensimmäisissä kamerapuhelimissa, eli aivan pikselimössöä. Siitä huolimatta lintuperspektiivi toi uuden efektin.
Tuttukin vaellusreitti näyttää erilaiselta ilmasta käsin. Tunnistatko paikan?
Sekä tekniikka että työskentely ovat muuttuneet vuosien varrella. Aiemmin lennättäminen oli vapaampaa, mutta tekniikka aiheutti rajoitteita. Nykyään on päinvastoin.
– Nyt meillä on pieniä käteen mahtuvia droneja, joissa on moninkertaisesti parempi kuvanlaatu. Myös lennättäminen on helpompaa, ja sen osaa kuka tahansa. Säädökset puolestaan ovat kiristyneet. Kuvaajan pitää elää mukana siinä muutoksessa, Veijalainen toteaa.
Viime vuosina Veijalainen on kuvannut Eränkävijät-ohjelmassa Mikko Karjalaisen eli Mehtämikon seikkailuja. Kuvausreissut ovat vieneet kaksikon myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa on tiukkoja alueellisia rajoituksia.
– Islannissa piti tehdä etukäteen todella tarkat selvitykset alueista, joissa aikoo lennättää ja merkitä reitit. Silti viikko sen jälkeen, kun olimme palanneet kuvausreissulta, minulle soitti puistonvartija. Hän halusi, että piirrän kartat, joissa näkyy toteutunut reitti. Se koski muutakin kuvaamista kansallispuistossa, mutta erityisesti dronea.
Missä saa lennättää?
Suomessa lennättäminen on lähtökohtaisesti vapaampaa, mutta lentokieltoalueita sekä alueellisia rajoituksia löytyy meiltäkin. Metsähallitus ohjeistaa lennättäjiä tiedotteessaan seuraavasti:
”Metsähallitus pyytää droonikuvaajia huomioimaan käynnissä olevan lintujen pesimäajan. Droonin lennättäminen valtion mailla on pääsääntöisesti sallittua, mutta esimerkiksi luonnonsuojelualueet, Puolustusvoimien käytössä olevat alueet sekä viranomaismääräykset voivat estää tai rajoittaa lennättämistä.”
Tunturi-Lapin alueella on useita luonnonsuojelualueita, joissa kulkeminen on kokonaan kiellettyä tai rajoitettua. Liikkumiskielto koskee myös pudonneen dronen noutamista. Kartat ja järjestyssäännöt löytyvät luontoon.fi-palvelusta. Valtion monikäyttömetsien ja luonnonsuojelualueiden sijainnit voi selvittää retkikartta.fi-palvelusta.
Varsinaiset ilmatilarajoitukset voi tarkastaa Flykistä, eli flyk.comista, joka on maksuton ilmailukartta.
– Me olemme ilmailun Google Maps, tiivistää Flykin perustaja ja teknologiajohtaja Juha Lindstedt.
Sivustolta löytyy dronekartta, josta voi tarkastaa, onko lennätykselle rajoitteita.
– Dronekarttaa käyttäessä ei tarvitse ymmärtää alueen värikoodeja. Riittää, että valitsee kartasta lennätyspaikan. Sivustolle avautuu infolaatikko, josta löytyy heti ensimmäisenä tieto, saako lentää ja kuinka korkealle, Lindstedt kertoo, ja jatkaa:
– Infoboksin seuraava kohta on toimintailmoitus, jossa voi ilmoittaa lennätyksestä muille. Esimerkiksi lääkärihelikopterit tarkastavat ilmoitukset ennen lentoa. Helikopterit lentävät usein aika matalalla, varsinkin huonolla säällä. He tarkkailevat myös lennon aikana toimintailmoituksia, ja soittavat tarvittaessa dronelennättäjälle, jos helikopterin lentoreitti kulkee ilmoitetun lennätysalueen yli.
Ajatus ilmailun Google Mapsista syntyi yli kymmenen vuotta sitten, kun Flykin perustaja Juha Lindstedt aloitti varjoliitoharrastuksen. Ilmailukartasta tuli nopeasti suosittu niin harrastajien kuin viranomaistenkin keskuudessa.
Lindstedt suosittelee toimintailmoituksen tekemistä vaikka kyseessä olisi lyhytkin lennätys. Itse ilmoituksen tekeminen on tehty yksinkertaiseksi.
– Ilmoituksen tekeminen ei ole pakollista, mutta sillä me parannamme yhdessä ilmailun turvallisuutta.
Kuvauskopteri vai sotalennokki?
Tunturi-Lapin alueella on muutamia rajoitusvyöhykkeitä, jotka ovat aina aktiivisia. Näitä ovat esimerkiksi lentokentät ja niiden lähialueet.
– Kun lentokone lähestyy lentokenttää, se alkaa laskea korkeutta jo kaukaa. Koneilla on myös tietyt paikat, missä ne kiertävät ympyrää, jos kone joutuu odottamaan laskeutumislupaa. Sen vuoksi lentokenttien ympärillä on rajoitusalueet, Lindstedt kertoo.
Lisäksi lyhytkestoisia rajoituksia ja lennätyskieltoja saattaa tulla nopeallakin varoitusajalla.
– Lapissa ehkä yleisin on Rovajärven harjoitusalue, joka on todella laaja. Käytännössä minne tahansa voi perustaa lyhyelläkin varoitusajalla vaara- tai rajoitusalueen. Siksi tutunkin alueen ajankohtainen tilanne kannattaa tarkastaa aina ennen lennätystä, Lindstedt kertoo, ja lisää:
– Tänä päivänä on erityisen tärkeää tarkastaa ilmatilat, koska dronet ovat hieman huonossa maineessa. Media puhuu droneista tai drooneista, vaikka tarkoitetaan sotalennokkeja. Droonia käytetään kattoterminä, kun puhutaan miehittämättömistä laitteista, erityisesti ilma-aluksista. Tavallinen kansalainen ei välttämättä tunnista eroa, Lindstedt sanoo.
Sana ”drone” tai ”drooni” on yleiskielinen termi, jolla kuvataan miehittämöttämiä ilma-aluksia – pienistä kuvauskoptereista aina sotilaskäyttöön tarkoitettuihin lennokkeihin.
Tästä syystä vapaaehtoisen toimintailmoituksen tekeminen on tärkeää, ja se saattaa säästää viranomaisten resursseja.
– Meille on tullut paljon tietopyyntöjä poliisilta, onko tietyllä alueella tehty toimintailmoituksia. Olemme tehneet poliisia varten työkalun, jolla he pystyvät selaamaan ilmoituksia, ja he voivat tarvittaessa pyytää meiltä lennättäjien ilmoittamia yhteystietoja.
Vastuullinen lennättäjä ottaa muut huomioon
Sääolosuhteet vaikuttavat lennätykseen, ja ennakointi onkin erityisen tärkeää. Lisäksi on hyvä huomioida, että olosuhteet voivat olla korkealla hyvin erilaiset kuin maankamaralla.
– Akun kulutus voi tulla monelle yllätyksenä. Etenkin jos on lennetty kauas huonossa säässä ja pitäisi palata takaisin, akkua ei ehkä olekaan enää tarpeeksi. Pakkasella on erityisen suuri vaikutus akun kestävyyteen, Veijalainen huomauttaa.
Uudemmat laitteet saattavat tunnistaa esteet automaattisesti, mutta tekniikkaan ei voi luottaa sataprosenttisesti. Yksi lennättäjän tärkeimmistä tehtävistä on havainnoida koko ajan, missä drone lentää. Välillä yllätyksiä saattaa tulla kokeneellekin.
– Yleisin tekninen ongelma, johon olen kuvausreissuilla törmännyt, on signaalin katkeaminen ja akun loppuminen. On käynyt niinkin, että drone on karannut. Silloin se voi lentää alueelle, minne meneminen on kiellettyä. Puhutaan kuitenkin koneesta, johon voi tulla häiriöitä, eikä kuvaaja pysty vaikuttamaan niihin. Ne ovat pelottavimpia tilanteita, Veijalainen kertoo.
Vastuullinen kuvaaja ottaa huomioon muun ympäristön – oli kyseessä sitten luonto, muut ihmiset tai eläimet.
– Norjassa, meren rannalla, oli valtavasti lintuja, jotka alkoivat hyökkäillä. Islannissa oli sama homma. Silloin otan dronen alas. On ympäristön ja eläinten häirintää, jos näkee, että ne reagoivat droneen voimakkaasti.
Tunturi-Lapin alueelta Veijalainen nimeää suosikkipaikakseen juuri Pallaksen alueen.
– Itäpuolella on kauniita, kapeita ja kiemurtelevia jokia. Niistä saa todella kaunista kuvaa, kun yhdistää tunturit ja purot.
Pallas kerää kehuja myös Lindstediltä, joka sai idean suuren suosion saaneeseen ilmailukarttaan alun perin varjoliitoharrastuksen myötä.
– Pallaksella on aivan huikeat maisemat. Dronen lennätys on todella kiva harrastus ja mieletön mahdollisuus, että nykypäivänä pystyy katselemaan maailmaa ilmasta käsin. Omalla kohdallani paras anti esimerkiksi juuri varjoliidossa on, että näkee, kuinka pieni maailma lopulta on.
