Tea Tuohioja (kolmas vasemmalta) opasti sveitsiläisiä matkailualan opiskelijoita esteettömyyden maailmaan.
Levistä esteettömyyden edelläkävijä?
“Yksittäisten yritysten esteettömyysteot ovat tärkeitä, mutta vielä tärkeämpää olisi tehdä niitä keskuksena”, Tea Tuohioja sanoo. Sveitsiläinen opiskelijaryhmä tutustui Levin esteettömyyteen, ja totesi, että perspektiivi on aivan toisenlainen, kun katsoo ratkaisuja pyörätuolista käsin.
– Esteettömyys on välttämätöntä 10 prosentille, tarpeellista 30 prosentille ja hyödyllistä 100 prosentille. Se on lempilauseeni, ja se löytyy myös täältä opiskelijoiden loppuraportista, Tea Tuohioja selaa läppäriään.
– Tässä! hän esittelee.
Pimeä lokakuu on taittumassa vielä pimeämmäksi marraskuuksi, kun piipahdan Tean kotona Sirkassa. Jatkamme juttua siitä, mihin jäimme elokuussa. Tuolloin Visit Levin vieraaksi saapui joukko sveitsiläisiä matkailualan opiskelijoita. Kullekin opiskelijaryhmälle oli annettu pureskeltavaksi alueen yrittäjien antamia tehtäviä tai haasteita.
Esteettömyyssuunnittelija Tea Tuohioja otti siipiensä suojaan oppilaista neljä: Larissa Spiegelbergin, Christin Philiponan, Michelle Herrmannin ja Jasmin Binzeggerin. Ryhmä sai tehtäväkseen tutustua Levin matkailukeskuksen esteettömyyteen koko matkaketju huomioiden.
– Esteettömyydeksi ei riitä, että hotellissa on esteetön vessa. Esteettömyyttä tarvitsevan asiakkaan pitää pystyä käyttämään palveluita, hänen pitää kyetä liikkumaan alueella ja hänen on saatava henkilökunnalta asiantuntevaa neuvontaa. Aivan kuten kenen tahansa matkailijan, Tea linjaa.
Tea kehuu, että hänen hoteisiinsa luotettu opiskelijaryhmä oli ihanan aktiivinen, omatoiminen ja innostunut. Hän kannusti heitä havainnoimaan aluetta muutenkin kuin liikkumisen näkökulmasta, huomioiden myös esimerkiksi näkörajoitteiset ja ikääntyneet.
– Ja esteettömyyshän ei tarkoita rumaa – ei minun kotinikaan ole ruma, Tea nauroi, kun alusti opiskelijoille elokuisen tutustumispäivän agendaa.
Ei, sitä se ei tosiaan ole. Tean koti on lämmin ja pehmeä. Shetlanninpaimenkoira Ryti tuo Tean kotiin myös ripauksen karvaista vauhtienergiaa. Tilaa Tean kotona on, ja sitä hän tietenkin tarvitsee, koska liikkuu pyörätuolilla.
– Esteettömyys määritellään itsenäisenä mahdollisuutena osallistua yhteiskuntaan. Minulle se tarkoittaa sitä, että jos joudun pyytämään apua, tila tai palvelu ei ole esteetön. Toki avun tarve riippuu myös vammasta, Tea sanoo, ja pyöräyttää itsensä keittiön ruokapöydän ääreen.
Luiskat, rampit, ovet, kynnykset, värit, kontrastit – esteettömyyteen liittyy lukematon määrä yksityiskohtia, jotkaoikein toteutettuina muodostavat toimivan kokonaisuuden.
Tavoitteena lisätä ymmärrystä
Tea muutti Sirkkaan heinäkuussa 2021.
– Isä oli ihan kauhuissaan, että miksi sinä sinne muutat, Tea toteaa nauravaiseen tyyliinsä.
Päätös oli rohkea, mutta muuttoa Tean ei ole tarvinnut katua. Hän on löytänyt oman paikkansa Sirkasta sekä kittiläläisenä että yrittäjänä. Tealla on diplomi-insinöörin tutkinto käyttäjälähtöisestä suunnittelusta ja palvelumuotoilusta. Palvelumuotoilua hän on tehnyt suurimman osan työurastaan. Levillä matkailu ympäröi uutta kuntalaista, ja Tea innostui opiskelemaan matkailualaa.
– Valmistun pian restonomiksi. Olen tehnyt myös esteettömyyteen liittyviä opintoja.
Kun Tea alkaa puhua opinnoistaan, palvelumuotoilusta, esteettömyydestä, kartoituksista ja siitä, miten esteettömyys pitäisi nähdä haasteen sijaan mahdollisuutena, hänen silmänsä syttyvät. Olemme selvästi Tealle tärkeiden asioiden ytimessä.
– Lapin esteettömän matkailun tilannekuvaa ei ole olemassa. Sellaista tietoa ei systemaattisesti kerätä. Ennen kuin tieto on kasassa, esteettömyyttä on vaikea lähteä kehittämään. Minulla on siis todella paljon töitä, Tea virnistää.
Tea perusti 2,5 vuotta sitten yrityksen, Estean, joka tarjoaa esteettömyyteen liittyviä asiantuntijapalveluita. Tea uskoo, että hänellä on kaikki mahdollisuudet kylvää esteettömyyden sanomaa ja avata yrittäjien silmiä paitsi Levillä myös koko Tunturi-Lapin matkailualueella.
– Maailman väestöstä vammaisia ihmisiä on 16 prosenttia. Esteettömän matkailun liiketoimintapotentiaali on 89 miljardia euroa. Puhutaan valtavan isosta asiakaskunnasta. Miksi sitä ei hyödynnetä? hän kysyy.
Tea Tuohioja esitteli sveitsiläiselle opiskelijaryhmälle esteettömiä ratkaisuja muun muassa Zero Pointilla.
Tea muistuttaa, että esteettömyyden tarve koskee muitakin kuin ihmisiä, joilla on jokin vamma.
– Esteettömyyttä tarvitsevat myös esimerkiksi lastenvaunujen ja matkalaukkujen kanssa kulkevat ja iäkkäämpi väestö. Väestön ikääntyminen on megatrendi. Ja “silver society” on muuten juuri sitä väkeä, joilla on aikaa ja varallisuutta matkustaa.
Tea tekee opinnäytetyötään Lapin ammattikorkeakoulun Yhdenvertainen ja esteetön Lappi -hankkeelle, joka käynnistyi viime keväänä. Hankkeen päätarkoituksena on yhdenvertaisten ja ympärivuotisten matkailupalvelukonseptien kehittäminen yhdessä matkailu- ja kuntoutuspalveluyritysten kanssa.
– Esteettömyyttä tarvitsevat matkailijat haluavat ihan samoja asioita kuin muutkin: kokemuksia, elämyksiä ja aktiviteetteja, Tea muistuttaa.
Oikeasti vai näennäisesti esteetöntä?
Loikataan hetkeksi elokuuhun. Opiskelijat kiersivät Tean johdolla Zero Pointin tiloja, ja tutustuivat siellä tehtyihin esteettömyysratkaisuihin. Tea kiitteli, että Zero Pointilla on pistetty ajatusta peliin, vaikka aina löytyy parantamisenkin varaa. Opiskelijat pääsivät myös itse kokeilemaan, miltä rakennuksen toimintojen käyttäminen tuntuu, kun istuu pyörätuolissa.
– Pyörätuolin kanssa loivankin näköinen luiska tuntuu todella jyrkältä. Tarvitaan paljon voimaa! Ja ovella joutuu ihan tosissaan miettimään, mihin suuntaan pyörätuolia pitää liikuttaa, että oven saa auki, opiskelijat pohtivat.
Loivakin luiska voi tuntua raskaalta. Tea pääsee tämän luiskan omatoimisesti ylös, mutta opiskelijat eivät samassa tehtävässä onnistuneet.
Siinä lieneekin ongelman ydin. Jos ei itse elä arkeaan esteettömien ratkaisujen varassa, ei ehkä huomaa hyvää tahtovien ratkaisujen puutteita: laitetaan luiskaa ja leveämpää ovea, mutta moni asia luiskan ja oven ympärillä unohtuu. Luiska on liian jyrkkä tai kalteva tai liian pitkä ilman välitasannetta. Ovi saattaa olla riittävän leveä, mutta pyörätuoli tyssää yli kahden sentin kynnykseen.
– Yleisesti puhuttuna ratkaisut ovat usein näennäisesti esteettömiä. Silloin tekemisestä on puuttunut aito ymmärrys, Tea summaa.
Tea pitää lainsäädäntöä rakenteellisena ongelmana.
– YK:n sopimus katsoo esteettömyyden ihmisoikeudeksi, kun taas Suomessa lainsäädäntö ei velvoita esteettömyyttä eikä näe esteettömyyden puutetta syrjintänä. Suomessa sopeutetaan yksilöitä sen sijaan, että ravisteltaisiin rakenteita.
Tea toteaa, että haluaisi puhua aiheesta positiivisempaan sävyyn, mutta epäoikeudenmukaisuus arjessa saa väkisinkin aikaan surua.
– Kuinkakohan kuntalainen oikeasti edes tietää, että esimerkiksi kaikkien kunnan tilaisuuksien pitäisi olla esteettömiä? Yksittäisissä yrityksissä mikään ei välttämättä velvoita esteettömyyteen, mutta jos yritys järjestää kaikille avoimen tapahtuman ja se ei ole esteetön, voi olla kyse välillisestä syrjinnästä. On yksittäisten valveutuneiden ihmisten resursseista kiinni, jaksaako lähteä vaatimaan esteettömyyttä.
“Aivan hirveän monimutkainen”, Tea kuvailee kenttää, jolla työskentelee.
– En itsekään ymmärrä kaikkea. Toivoisin kansalaisaloitetta, jossa määritettäisiin, että esteettömyyden laiminlyönti olisi syrjintää.
Muutoksen siemen kylvetty
Kittilän kirkonkylän rakennuskanta on vanhaa. Samoin Levin alppikylässä, joka on rakennettu silloin, kun esteettömyydestä ei puhuttu sitäkään vähää, mitä tänä päivänä.
– Leviltä onneksi löytyy palveluhenkisyyttä, Tea kiittelee.
– Levi Ski Resortilla esimerkiksi henkilökunta tietää, miten monoski-kelkkalaskijoita autetaan hississä. Välineitäkin löytyy vuokralle, tosin kalliimmalla hinnalla kuin tavallisia lasketteluvälineitä.
Ski Resort saa Tealta kiitosta myös ladun varresta.
– Ladun varressa ei ollut yhtään esteetöntä parkkipaikkaa, josta pääsisin suoraan autosta ladulle. Soitin keskukseen, ja samana iltana he tekivät parkkipaikan. Se oli todella hienoa.
Vaikka Tea on kriittinen, hän ei pidä Leviä Suomen mittakaavassa lainkaan huonona esimerkkinä.
– Toivoisin kuitenkin, että Levi olisi enemmän, jopa edelläkävijä esteettömyydessä. Sellaista ei matkailussa vielä ole. Yksittäisten yritysten esteettömyysteot ovat tärkeitä, mutta vielä tärkeämpää olisi tehdä niitä keskuksena. Asenteet esteettömyyttä kohtaan ovat hiljalleen kääntymässä positiivisemmiksi, mutta muutos vie aikaa.
Sitä muutoksen siementä Tea toivoo jakaneensa sveitsiläisille opiskelijoille.
– Pintaraapaisuhan tämä heille vasta oli, mutta ehkä sinne jäi tuleville matkailun ammattilaisille jonkinlainen muistijälki asiasta.
Esteetön ympäristö on hyvä kaikille
Esteettömyys tarkoittaa ympäristöä ja palveluita, jotka on suunniteltu siten, että kaikki voivat liikkua, toimia ja osallistua itsenäisesti – iästä, vammoista tai toimintakyvystä riippumatta.
Rakennuksissa esteettömyys näkyy esimerkiksi luiskina, hisseinä, leveinä oviaukkoina, selkeinä kulkureitteinä sekä hyvänä opastuksena ja kontrasteina näkövammaisille. Verkkopalveluissa se tarkoittaa selkeitä ja saavutettavia digiratkaisuja, joita voivat käyttää myös ruudunlukuohjelmaa hyödyntävät käyttäjät.
Esteettömyys ei ole vain vammaisille suunnattua – se helpottaa lapsiperheiden, iäkkäiden, matkailijoiden ja tilapäisesti liikkumisrajoitteisten arkea.
(Lähteet: Ympäristöministeriö, Invalidiliitto, Esteettömyyskeskus ESKE, Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta 306/2019)
