Levistä esteettömyyden edelläkävijä?

“Yksittäisten yritysten esteettömyysteot ovat tärkeitä, mutta vielä tärkeämpää olisi tehdä niitä keskuksena”, Tea Tuohioja sanoo. Sveitsiläinen opiskelijaryhmä tutustui Levin esteettömyyteen, ja totesi, että perspektiivi on aivan toisenlainen, kun katsoo ratkaisuja pyörätuolista käsin.

– Es­teet­tö­myys on vält­tä­mä­tön­tä 10 pro­sen­til­le, tar­peel­lis­ta 30 pro­sen­til­le ja hyö­dyl­lis­tä 100 pro­sen­til­le. Se on lem­pi­lau­see­ni, ja se löy­tyy myös tääl­tä opis­ke­li­joi­den lop­pu­ra­por­tis­ta, Tea Tuo­hi­o­ja se­laa läp­pä­ri­ään.

– Täs­sä! hän esit­te­lee.

Pi­meä lo­ka­kuu on tait­tu­mas­sa vie­lä pi­me­äm­mäk­si mar­ras­kuuk­si, kun pii­pah­dan Tean ko­to­na Sir­kas­sa. Jat­kam­me jut­tua sii­tä, mi­hin jäim­me elo­kuus­sa. Tuol­loin Vi­sit Le­vin vie­raak­si saa­pui jouk­ko sveit­si­läi­siä mat­kai­lu­a­lan opis­ke­li­joi­ta. Kul­le­kin opis­ke­li­ja­ryh­mäl­le oli an­net­tu pu­res­kel­ta­vak­si alu­een yrit­tä­jien an­ta­mia teh­tä­viä tai haas­tei­ta.

Es­teet­tö­myys­suun­nit­te­li­ja Tea Tuo­hi­o­ja ot­ti sii­pien­sä suo­jaan op­pi­lais­ta nel­jä: La­ris­sa Spie­gel­ber­gin, Chris­tin Phi­li­po­nan, Mic­hel­le Her­r­man­nin ja Jas­min Bin­zeg­ge­rin. Ryh­mä sai teh­tä­väk­seen tu­tus­tua Le­vin mat­kai­lu­kes­kuk­sen es­teet­tö­myy­teen koko mat­ka­ket­ju huo­mi­oi­den.

– Es­teet­tö­myy­dek­si ei rii­tä, et­tä ho­tel­lis­sa on es­tee­tön ves­sa. Es­teet­tö­myyt­tä tar­vit­se­van asi­ak­kaan pi­tää pys­tyä käyt­tä­mään pal­ve­lui­ta, hä­nen pi­tää ky­e­tä liik­ku­maan alu­eel­la ja hä­nen on saa­ta­va hen­ki­lö­kun­nal­ta asi­an­tun­te­vaa neu­von­taa. Ai­van ku­ten ke­nen ta­han­sa mat­kai­li­jan, Tea lin­jaa.

Tea ke­huu, et­tä hä­nen ho­tei­siin­sa luo­tet­tu opis­ke­li­ja­ryh­mä oli iha­nan ak­tii­vi­nen, oma­toi­mi­nen ja in­nos­tu­nut. Hän kan­nus­ti hei­tä ha­vain­noi­maan alu­et­ta muu­ten­kin kuin liik­ku­mi­sen nä­kö­kul­mas­ta, huo­mi­oi­den myös esi­mer­kik­si nä­kö­ra­joit­tei­set ja ikään­ty­neet.

– Ja es­teet­tö­myys­hän ei tar­koi­ta ru­maa – ei mi­nun ko­ti­ni­kaan ole ruma, Tea nau­roi, kun alus­ti opis­ke­li­joil­le elo­kui­sen tu­tus­tu­mis­päi­vän agen­daa.

Ei, sitä se ei to­si­aan ole. Tean koti on läm­min ja peh­meä. Shet­lan­nin­pai­men­koi­ra Ryti tuo Tean ko­tiin myös ri­pauk­sen kar­vais­ta vauh­tie­ner­gi­aa. Ti­laa Tean ko­to­na on, ja sitä hän tie­ten­kin tar­vit­see, kos­ka liik­kuu pyö­rä­tuo­lil­la.

– Es­teet­tö­myys mää­ri­tel­lään it­se­näi­se­nä mah­dol­li­suu­te­na osal­lis­tua yh­teis­kun­taan. Mi­nul­le se tar­koit­taa sitä, et­tä jos jou­dun pyy­tä­mään apua, tila tai pal­ve­lu ei ole es­tee­tön. Toki avun tar­ve riip­puu myös vam­mas­ta, Tea sa­noo, ja pyö­räyt­tää it­sen­sä keit­ti­ön ruo­ka­pöy­dän ää­reen.

Luiskat, rampit, ovet, kynnykset, värit, kontrastit – esteettömyyteen liittyy lukematon määrä yksityiskohtia, jotkaoikein toteutettuina muodostavat toimivan kokonaisuuden.

Tavoitteena lisätä ymmärrystä

Tea muut­ti Sirk­kaan hei­nä­kuus­sa 2021.

– Isä oli ihan kau­huis­saan, et­tä mik­si sinä sin­ne muu­tat, Tea to­te­aa nau­ra­vai­seen tyy­liin­sä.

Pää­tös oli roh­kea, mut­ta muut­toa Tean ei ole tar­vin­nut ka­tua. Hän on löy­tä­nyt oman paik­kan­sa Sir­kas­ta sekä kit­ti­lä­läi­se­nä et­tä yrit­tä­jä­nä. Te­al­la on dip­lo­mi-in­si­nöö­rin tut­kin­to käyt­tä­jä­läh­töi­ses­tä suun­nit­te­lus­ta ja pal­ve­lu­muo­toi­lus­ta. Pal­ve­lu­muo­toi­lua hän on teh­nyt suu­rim­man osan työ­u­ras­taan. Le­vil­lä mat­kai­lu ym­pä­röi uut­ta kun­ta­lais­ta, ja Tea in­nos­tui opis­ke­le­maan mat­kai­lu­a­laa.

– Val­mis­tun pian res­to­no­mik­si. Olen teh­nyt myös es­teet­tö­myy­teen liit­ty­viä opin­to­ja.

Kun Tea al­kaa pu­hua opin­nois­taan, pal­ve­lu­muo­toi­lus­ta, es­teet­tö­myy­des­tä, kar­toi­tuk­sis­ta ja sii­tä, mi­ten es­teet­tö­myys pi­täi­si näh­dä haas­teen si­jaan mah­dol­li­suu­te­na, hä­nen sil­män­sä syt­ty­vät. Olem­me sel­väs­ti Te­al­le tär­kei­den asi­oi­den yti­mes­sä.

– La­pin es­teet­tö­män mat­kai­lun ti­lan­ne­ku­vaa ei ole ole­mas­sa. Sel­lais­ta tie­toa ei sys­te­maat­ti­ses­ti ke­rä­tä. En­nen kuin tie­to on ka­sas­sa, es­teet­tö­myyt­tä on vai­kea läh­teä ke­hit­tä­mään. Mi­nul­la on siis to­del­la pal­jon töi­tä, Tea vir­nis­tää.

Tea pe­rus­ti 2,5 vuot­ta sit­ten yri­tyk­sen, Es­te­an, joka tar­jo­aa es­teet­tö­myy­teen liit­ty­viä asi­an­tun­ti­ja­pal­ve­lui­ta. Tea us­koo, et­tä hä­nel­lä on kaik­ki mah­dol­li­suu­det kyl­vää es­teet­tö­myy­den sa­no­maa ja ava­ta yrit­tä­jien sil­miä pait­si Le­vil­lä myös koko Tun­tu­ri-La­pin mat­kai­lu­a­lu­eel­la.

– Maa­il­man vä­es­tös­tä vam­mai­sia ih­mi­siä on 16 pro­sent­tia. Es­teet­tö­män mat­kai­lun lii­ke­toi­min­ta­po­ten­ti­aa­li on 89 mil­jar­dia eu­roa. Pu­hu­taan val­ta­van isos­ta asi­a­kas­kun­nas­ta. Mik­si sitä ei hyö­dyn­ne­tä? hän ky­syy.

Tea Tuohioja esitteli sveitsiläiselle opiskelijaryhmälle esteettömiä ratkaisuja muun muassa Zero Pointilla.

Tea muis­tut­taa, et­tä es­teet­tö­myy­den tar­ve kos­kee mui­ta­kin kuin ih­mi­siä, joil­la on jo­kin vam­ma.

– Es­teet­tö­myyt­tä tar­vit­se­vat myös esi­mer­kik­si las­ten­vau­nu­jen ja mat­ka­lauk­ku­jen kans­sa kul­ke­vat ja iäk­kääm­pi vä­es­tö. Vä­es­tön ikään­ty­mi­nen on me­gat­ren­di. Ja “sil­ver so­cie­ty” on muu­ten juu­ri sitä vä­keä, joil­la on ai­kaa ja va­ral­li­suut­ta mat­kus­taa.

Tea te­kee opin­näy­te­työ­tään La­pin am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lun Yh­den­ver­tai­nen ja es­tee­tön Lap­pi -hank­keel­le, joka käyn­nis­tyi vii­me ke­vää­nä. Hank­keen pää­tar­koi­tuk­se­na on yh­den­ver­tais­ten ja ym­pä­ri­vuo­tis­ten mat­kai­lu­pal­ve­lu­kon­sep­tien ke­hit­tä­mi­nen yh­des­sä mat­kai­lu- ja kun­tou­tus­pal­ve­lu­y­ri­tys­ten kans­sa.

– Es­teet­tö­myyt­tä tar­vit­se­vat mat­kai­li­jat ha­lu­a­vat ihan sa­mo­ja asi­oi­ta kuin muut­kin: ko­ke­muk­sia, elä­myk­siä ja ak­ti­vi­teet­te­ja, Tea muis­tut­taa.

Oikeasti vai näennäisesti esteetöntä?

Loi­ka­taan het­kek­si elo­kuu­hun. Opis­ke­li­jat kier­si­vät Tean joh­dol­la Zero Poin­tin ti­lo­ja, ja tu­tus­tui­vat siel­lä teh­tyi­hin es­teet­tö­myys­rat­kai­sui­hin. Tea kiit­te­li, et­tä Zero Poin­til­la on pis­tet­ty aja­tus­ta pe­liin, vaik­ka ai­na löy­tyy pa­ran­ta­mi­sen­kin va­raa. Opis­ke­li­jat pää­si­vät myös it­se ko­kei­le­maan, mil­tä ra­ken­nuk­sen toi­min­to­jen käyt­tä­mi­nen tun­tuu, kun is­tuu pyö­rä­tuo­lis­sa.

– Pyö­rä­tuo­lin kans­sa loi­van­kin nä­köi­nen luis­ka tun­tuu to­del­la jyr­käl­tä. Tar­vi­taan pal­jon voi­maa! Ja ovel­la jou­tuu ihan to­sis­saan miet­ti­mään, mi­hin suun­taan pyö­rä­tuo­lia pi­tää lii­kut­taa, et­tä oven saa au­ki, opis­ke­li­jat poh­ti­vat.

Loivakin luiska voi tuntua raskaalta. Tea pääsee tämän luiskan omatoimisesti ylös, mutta opiskelijat eivät samassa tehtävässä onnistuneet.

Sii­nä lie­nee­kin on­gel­man ydin. Jos ei it­se elä ar­ke­aan es­teet­tö­mien rat­kai­su­jen va­ras­sa, ei eh­kä huo­maa hy­vää tah­to­vien rat­kai­su­jen puut­tei­ta: lai­te­taan luis­kaa ja le­ve­äm­pää ovea, mut­ta moni asia luis­kan ja oven ym­pä­ril­lä unoh­tuu. Luis­ka on lii­an jyrk­kä tai kal­te­va tai lii­an pit­kä il­man vä­li­ta­san­net­ta. Ovi saat­taa ol­la riit­tä­vän le­veä, mut­ta pyö­rä­tuo­li tys­sää yli kah­den sen­tin kyn­nyk­seen.

– Ylei­ses­ti pu­hut­tu­na rat­kai­sut ovat usein nä­en­näi­ses­ti es­teet­tö­miä. Sil­loin te­ke­mi­ses­tä on puut­tu­nut ai­to ym­mär­rys, Tea sum­maa.

Tea pi­tää lain­sää­dän­töä ra­ken­teel­li­se­na on­gel­ma­na.

– YK:n so­pi­mus kat­soo es­teet­tö­myy­den ih­mi­soi­keu­dek­si, kun taas Suo­mes­sa lain­sää­dän­tö ei vel­voi­ta es­teet­tö­myyt­tä ei­kä näe es­teet­tö­myy­den puu­tet­ta syr­jin­tä­nä. Suo­mes­sa so­peu­te­taan yk­si­löi­tä sen si­jaan, et­tä ra­vis­tel­tai­siin ra­ken­tei­ta.

Tea to­te­aa, et­tä ha­lu­ai­si pu­hua ai­hees­ta po­si­tii­vi­sem­paan sä­vyyn, mut­ta epä­oi­keu­den­mu­kai­suus ar­jes­sa saa vä­ki­sin­kin ai­kaan su­rua.

– Kuin­ka­ko­han kun­ta­lai­nen oi­ke­as­ti edes tie­tää, et­tä esi­mer­kik­si kaik­kien kun­nan ti­lai­suuk­sien pi­täi­si ol­la es­teet­tö­miä? Yk­sit­täi­sis­sä yri­tyk­sis­sä mi­kään ei vält­tä­mät­tä vel­voi­ta es­teet­tö­myy­teen, mut­ta jos yri­tys jär­jes­tää kai­kil­le avoi­men ta­pah­tu­man ja se ei ole es­tee­tön, voi ol­la kyse vä­lil­li­ses­tä syr­jin­näs­tä. On yk­sit­täis­ten val­veu­tu­nei­den ih­mis­ten re­surs­seis­ta kiin­ni, jak­saa­ko läh­teä vaa­ti­maan es­teet­tö­myyt­tä.

“Ai­van hir­ve­än mo­ni­mut­kai­nen”, Tea ku­vai­lee kent­tää, jol­la työs­ken­te­lee.

– En it­se­kään ym­mär­rä kaik­kea. Toi­voi­sin kan­sa­lai­sa­loi­tet­ta, jos­sa mää­ri­tet­täi­siin, et­tä es­teet­tö­myy­den lai­min­lyön­ti oli­si syr­jin­tää.

Muutoksen siemen kylvetty

Kit­ti­län kir­kon­ky­län ra­ken­nus­kan­ta on van­haa. Sa­moin Le­vin alp­pi­ky­läs­sä, joka on ra­ken­net­tu sil­loin, kun es­teet­tö­myy­des­tä ei pu­hut­tu si­tä­kään vä­hää, mitä tänä päi­vä­nä.

– Le­vil­tä on­nek­si löy­tyy pal­ve­lu­hen­ki­syyt­tä, Tea kiit­te­lee.

– Levi Ski Re­sor­til­la esi­mer­kik­si hen­ki­lö­kun­ta tie­tää, mi­ten mo­nos­ki-kelk­ka­las­ki­joi­ta au­te­taan his­sis­sä. Vä­li­nei­tä­kin löy­tyy vuok­ral­le, to­sin kal­liim­mal­la hin­nal­la kuin ta­val­li­sia las­ket­te­lu­vä­li­nei­tä.

Ski Re­sort saa Te­al­ta kii­tos­ta myös la­dun var­res­ta.

– La­dun var­res­sa ei ol­lut yh­tään es­tee­tön­tä park­ki­paik­kaa, jos­ta pää­si­sin suo­raan au­tos­ta la­dul­le. Soi­tin kes­kuk­seen, ja sa­ma­na il­ta­na he te­ki­vät park­ki­pai­kan. Se oli to­del­la hie­noa.

Vaik­ka Tea on kriit­ti­nen, hän ei pidä Le­viä Suo­men mit­ta­kaa­vas­sa lain­kaan huo­no­na esi­merk­ki­nä.

– Toi­voi­sin kui­ten­kin, et­tä Levi oli­si enem­män, jopa edel­lä­kä­vi­jä es­teet­tö­myy­des­sä. Sel­lais­ta ei mat­kai­lus­sa vie­lä ole. Yk­sit­täis­ten yri­tys­ten es­teet­tö­myys­te­ot ovat tär­kei­tä, mut­ta vie­lä tär­ke­äm­pää oli­si teh­dä nii­tä kes­kuk­se­na. Asen­teet es­teet­tö­myyt­tä koh­taan ovat hil­jal­leen kään­ty­mäs­sä po­si­tii­vi­sem­mik­si, mut­ta muu­tos vie ai­kaa.

Sitä muu­tok­sen sie­men­tä Tea toi­voo ja­ka­neen­sa sveit­si­läi­sil­le opis­ke­li­joil­le.

– Pin­ta­raa­pai­su­han tämä heil­le vas­ta oli, mut­ta eh­kä sin­ne jäi tu­le­vil­le mat­kai­lun am­mat­ti­lai­sil­le jon­kin­lai­nen muis­ti­jäl­ki asi­as­ta.