Linssin takana: Hiihdonopettaja ja vapaalaskija Elias Koli

“Kesä on toki kivaa vastapainoa, mutta ei se kuitenkaan ole muuta kuin pieni pakollinen pätkä talvien välissä.” Elias Kolin elementti on lumi, joka yhdistää miehen kaksi suurinta intohimoa: laskemisen ja valokuvaamisen.

– Mikä päi­vä tä­nään on? Eli­as Koli huik­kaa ka­ve­ril­leen Lee­vi Ke­rä­sel­le.

Lee­vin kat­se kier­tää rin­net­tä, kun­nes py­säh­tyy Eli­ak­seen.

– Ai mikä päi­vä? En mä tie­dä. Las­ku­päi­vä? Lee­vi nau­raa.

– Jep, joka päi­vä on las­ku­päi­vä, Eli­as komp­paa.

Niin myös tä­nään. Eli­ak­sel­la on va­paa­päi­vä hiih­do­no­pet­ta­jan työs­tään Levi Ski Re­sor­til­la, mut­ta suk­set kai­paa­vat sil­ti lun­ta al­leen ja ka­me­ra ku­vat­ta­vaa.

– Yleen­sä las­ken of­fa­rei­ta, mut­ta ny­ky­ään myös hoi­de­tut rin­teet kiin­nos­ta­vat, Eli­as ker­too.

Eli­as täyt­ti juu­ri haas­tat­te­lun kor­vil­la 20 vuot­ta. Las­ke­mis­ta hän on har­ras­ta­nut nel­jä­vuo­ti­aas­ta saak­ka.

– Sitä en­nen van­hem­mat pis­ti­vät maas­to­hiih­tä­mään, mut­ta en ty­kän­nyt, Eli­as hy­mäh­tää.

Elias työskentelee Levi Ski Resortilla hiihdonopettajana. Tänään on vapaapäivä ja työvermeiden sijaan yllä omat kamppeet.

Kun Eli­as pää­si Yl­läs Sla­lo­min jär­jes­tä­mään las­ket­te­lu­kou­luun, ki­pi­nä syt­tyi.

– Me­nin ala-as­teel­la ai­na kou­lus­ta ski­bus­sil­la suo­raan rin­tee­seen. Ylä­as­teel­la ei enää ke­rin­nyt kou­lu­päi­vän jäl­keen, mut­ta kaik­ki vii­kon­lo­put ku­lui­vat mä­es­sä.

Ylä­as­teel­la Eli­as aloit­ti skin­nai­lun ja va­paa­las­ke­mi­sen.

– Oli­sin­ko­han ol­lut ka­si­luo­kal­la, kun ko­ro­nan myö­tä his­si­rin­teet me­ni­vät kiin­ni. Oli pak­ko ru­ve­ta skin­naa­maan, jos ha­lu­si las­kea.

Äkäs­lom­po­los­sa Yl­läk­sen juu­rel­la vart­tu­nut Eli­as muut­ti lu­ki­on pe­räs­sä Kit­ti­lään.

– Kä­vin en­sin La­pin Ur­hei­luo­pis­ton Ylä­kou­lu­a­ka­te­mi­an, jos­ta sain hy­vän poh­jan Levi Snow Sport Aca­de­myyn, joka te­kee yh­teis­työ­tä Kit­ti­län lu­ki­on kans­sa.

Ylä­kou­lu­a­ka­te­mi­as­sa teh­tiin skin­naus­reis­su­ja ja oheis­har­joit­te­lua.

– Nii­hin ai­koi­hin tai vii­meis­tään lu­ki­oai­ka­na syn­tyi oi­kea in­to, tai eh­kä jopa pak­ko­miel­le, las­ket­te­luun.

Eli­as kir­joit­ti vii­me jou­lu­kuus­sa yli­op­pi­laak­si.

– Kol­meen ja puo­leen vuo­teen ve­ny­tin las­ku­hom­mien ta­kia.

Lee­vi ja Eli­as las­ke­vat Etu­rin­teen lamp­pu­tolp­pia.

– Jos me las­ke­taan tuon­ne kym­me­nen­nen tol­pan ala­puo­lel­le ja sä kaar­rat tuol­ta kaut­ta ja tu­let sii­tä mei­dän edes­tä? Eli­as eh­dot­taa Lee­vil­le.

Lee­vi näyt­tää suun­ni­tel­mal­le vih­re­ää va­loa. Minä ja Eli­as las­kem­me siis alas, Lee­vi odot­taa to­vin, jot­ta saam­me ka­me­rat hol­lil­le, ja sit­ten vain toi­vo­taan, et­tä Lee­vi osuu so­vit­tuun spot­tiin.

– Kyl­lä se sii­hen osuu. Ker­ral­la purk­kiin, Eli­as va­kuut­taa var­ma­na.

Kyky nähdä kuvakulmat

Vii­me vuo­si­na Eli­as on al­ka­nut niit­tää mai­net­ta las­ku­ku­vil­laan. Ky­lil­lä on kier­rel­lyt huhu, et­tä nuo­ri lah­jak­kuus te­kee ko­val­la tah­dil­la nou­sua koh­ti Suo­men las­ku­ku­vaa­jien kär­keä.

– Va­lo­ku­vaus tuli mu­kaan ku­vi­oi­hin eh­kä ihan en­sim­mäis­tä ker­taa jo jos­kus ala-as­teen kak­kos- tai kol­mos­luo­kal­la. Olim­me per­heen kans­sa ete­län lo­mal­la ja mi­nul­la oli mu­ka­na Nin­ten­do, jos­sa oli ka­me­ra. Aloin ku­va­ta kai­ken­lai­sia lo­ma­ku­via. Seis­ka­luo­kal­la sain en­sim­mäi­sen oman järk­kä­rin ja sii­tä se pik­ku­hil­jaa läh­ti.

Al­kuun Eli­as ku­va­si mai­se­mia, luon­toa ja eläi­miä, mut­ta Ylä­kou­lu­a­ka­te­mi­an ja alp­pi­lu­ki­on myö­tä ku­vaa­mi­ses­ta tuli kiin­teä osa las­ku­reis­su­ja.

– Las­ket­te­le­mi­sen ja va­lo­ku­vaa­mi­sen yh­dis­tel­mä on mi­nul­le val­ta­van iso asia, joka toi­vot­ta­vas­ti kul­kee elä­mäs­sä­ni ai­na mu­ka­na. Las­ket­te­le­mi­nen ja va­lo­ku­vaa­mi­nen kul­ke­vat hy­vin käsi kä­des­sä ja avaa­vat pal­jon mah­dol­li­suuk­sia, Eli­as poh­tii.

Pyysimme Eliasta valitsemaan juttuun pari itselleen mieluista kuvaa. Tässä Eliaksen ottamassa kuvassa Eemil Koski pöllyttää puuteria Alpeilla. ”Levi Snow Academyn Freeride-linjalla pääsi laskureissuille moniin eri paikkoihin”, Elias kertoo.

Tässä Eliaksen ottamassa kuvassa on entinen alppilukiolainen Jussi Jokinen, joka näyttää uusille opiskelijoille, miten suksea ajetaan ilmassa.

Va­lo­ku­vaa­mi­nen on Eli­ak­sel­le ny­ky­ään myös työ.

– Pe­rus­tin toi­mi­ni­miy­ri­tyk­sen vuo­den 2020 ke­säl­lä. Aluk­si ku­va­sin oman kou­lun joi­den­kin op­pi­lai­den yli­op­pi­las­ku­via, sit­ten pik­ku­vel­jen ja ser­kun rip­pi- ja yli­op­pi­las­ku­vat.

Vii­me vuo­den lop­pu­puo­lel­la Eli­as ku­va­si Le­vin Maa­il­man Cu­pia ja Ylen Au­ro­ra-tu­le­vai­suus­ta­pah­tu­maa.

– Vä­hi­tel­len ku­vaa­mi­ses­ta on tul­lut oi­kea am­mat­ti. Ed­ge-leh­teen on men­nyt myös pal­jon ku­via ja nyt sain sin­ne myy­tyä kan­si­ku­van­kin, Eli­as iloit­see.

Las­ku­ku­va Lee­vis­tä ei men­nyt ker­ral­la purk­kiin, jo­ten Lee­vi las­kee alas ja nou­see his­sil­lä ta­kai­sin ylös. Me odot­te­lem­me sen ai­kaa rin­teen puo­li­vä­lis­sä. Eli­as esit­te­lee ka­me­ra­rep­pun­sa si­säl­töä.

– Tyk­kään ku­va­ta järk­kä­rin li­säk­si myös täl­lai­sel­la van­hal­la fil­mi­ka­me­ral­la, Eli­as nos­taa re­pus­taan pie­nen ka­me­ran.

Eli­as ku­vaa pää­a­si­as­sa stil­liä eli pe­rin­teis­tä va­lo­ku­vaa, mut­ta on an­ta­nut pik­ku­sor­men vi­de­o­ku­vaa­mi­sel­le­kin.

– Teim­me Ala­ver­ro­sen Joo­nan kans­sa las­ket­te­lu­e­lo­ku­van mun pa­pan van­hal­la kai­ta­fil­mi­ka­me­ral­la. Ku­va­sin 60 met­riä mus­ta­val­ko­fil­miä Riksg­rän­se­nis­sä. Elo­ku­va esi­tet­tiin Arc­tic Wee­kin­dis­sä ja suk­si­merk­ki Pusu os­ti elo­ku­van. Se oli jän­nä pro­jek­ti. En tien­nyt kuin vas­ta puo­len­tois­ta kuu­kau­den pääs­tä ku­vaa­mi­ses­ta, mitä fil­mil­le tuli. Tein it­se edi­toin­nin­kin.

Lee­vi soit­taa – mies on taas val­mis las­ke­maan.

– Kaar­ra täs­tä ai­van mei­dän edes­tä, Eli­as oh­jeis­taa.

Ja Lee­vi te­kee työ­tä käs­ket­tyä. Toi­sel­la otol­la purk­kiin!

– Mul­la on ai­na ku­va­tes­sa­ni joku vi­sio, joka syn­tyy vii­meis­tään sil­lä het­kel­lä, kun saa­vun ku­vaus­pai­kal­le. Mul­la on kyky kat­soa mai­se­maa ja jo­kin si­sä­syn­tyi­nen ti­lan­ne­ta­ju, mis­sä on mi­tä­kin ja mis­tä tu­lee hyvä ku­va­kul­ma. En ole kos­kaan miet­ti­nyt sitä, se tu­lee au­to­maat­ti­ses­ti.

Eli­as ko­ros­taa, et­tei hy­vään ku­vaan rii­tä vain hyvä ku­vaa­ja.

– Hyvä kuva tu­lee ni­me­no­maan mo­lem­min­puo­li­ses­ta osaa­mi­ses­ta. Sii­tä, et­tä on hyvä las­ki­ja ja hyvä ku­vaa­ja. Ku­vaa­jan pi­tää myös ym­mär­tää las­ket­te­lua. Osaa­via las­ki­joi­ta on haus­ka ku­va­ta.

Pelko oppimisen esteenä

Vaik­ka Eli­as on jo on­nis­tu­nut kau­pal­lis­ta­maan va­lo­ku­vaa­mi­sen­sa, tal­vel­la lei­pä tu­lee pöy­tään rin­ne­töis­tä. Hiih­do­no­pet­ta­jal­le ker­tyy mä­ki­päi­viä.

– Täl­le kau­del­le on tul­lut jo 75 mä­ki­päi­vää. Kir­jaan muis­ti­oon kaik­ki päi­vä­mää­rät ja mis­sä tun­tu­ril­la tai vuo­rel­la olen mil­loin­kin käy­nyt. Lop­pu­kau­des­ta on sit­ten mu­ka­va se­la­ta muis­ti­o­ta ja kat­soa, kuin­ka pal­jon on käy­nyt mä­es­sä. Ei nii­tä muu­ten pys­tyi­si jäl­ki­kä­teen las­ke­maan.

Vii­me ke­vää­nä Le­vil­lä jär­jes­tet­ty kan­sain­vä­li­nen hiih­do­no­pet­ta­ja­kong­res­si In­ters­ki ava­si Eli­ak­sen sil­miä hiih­do­no­pe­tuk­sen mah­dol­li­suuk­siin.

– Tääl­lä oli hiih­do­no­pet­ta­jia ym­pä­ri maa­il­maa. In­ters­ki ava­si kä­si­tyk­si­ä­ni täs­tä am­ma­tis­ta ja sen mah­dol­li­suuk­sis­ta kan­sain­vä­li­ses­ti. Täl­lä alal­la pys­tyy ke­hit­ty­mään mel­kein­pä mi­hin suun­taan ta­han­sa.

Eli­ak­sen työt hiih­do­no­pet­ta­ja­na Levi Ski Re­sor­tis­sa al­koi­vat mar­ras­kuus­sa ja jat­ku­vat kau­den lop­puun saak­ka. Ryh­miä hä­nel­lä on lai­das­ta lai­taan.

– Suu­rin osa on aloit­te­li­joi­ta ja ul­ko­maa­lai­sia, joi­den kans­sa tree­na­taan täs­sä Zero Poin­til­la ja vä­lil­lä Sout­hil­la. Ih­mi­set, jot­ka tu­le­vat Al­peil­ta, pää­se­vät ai­na vä­lil­lä yl­lät­tä­mään. Jos sel­lai­nen hen­ki­lö tu­lee tun­nil­le aloit­te­li­ja­na, se saat­taa las­kea pa­rem­min kuin moni pit­kään las­ke­nut. En tie­dä, ovat­ko ne sit­ten saa­neet jo syn­ty­mäs­sä tai­don las­kea mä­kiä, Eli­as nau­rah­taa.

Elias ja Leevi Zero Pointin edustalla. Molemmille laskeminen on intohimo.

Kai­kil­le las­ke­mi­sen aloit­ta­mi­nen ei kui­ten­kaan ole ai­van help­poa.

– Tun­nil­le saat­taa tul­la hen­ki­lö, joka on fyy­si­ses­ti hy­vin­kin lah­ja­kas, mut­ta pel­ko es­tää op­pi­mis­ta. Sil­loin ede­tään pik­ku hil­jaa ja teh­dään pal­jon tois­to­ja. South Point on hyvä paik­ka aloit­te­li­jal­le, siel­lä on pal­jon ki­vo­ja vaih­to­eh­to­ja his­seis­tä ja rin­teis­tä. Roh­ke­as­ti vain ko­kei­le­maan. Ke­hi­tys­tä syn­tyy, kun joka päi­vä ot­taa har­joi­tuk­siin vaik­ka vain yh­den pie­nen ju­tun, mitä ei ole en­nen teh­nyt, Eli­as kan­nus­taa.

Tä­nään Etu­rin­tees­sä nä­kyy pal­jon ul­ko­maa­lai­sia. Osa ete­nee au­ra­ten, osa hans­kaa ren­non let­ke­än kur­vai­lun. Sää on nol­las­sa ja lumi on mär­kää ja peh­me­ää.

– Tämä on nyt ai­ka vai­ke­aa lun­ta, ei hel­poin­ta aloit­te­li­jal­le, Lee­vi ja Eli­as ar­vi­oi­vat.

Ei kiitos kaupungeille

Las­kem­me alas Zero Poin­til­le. Eli­as ker­too viih­ty­vän­sä to­del­la hy­vin Le­vil­lä.

– Levi on elä­vä paik­ka ja ke­hit­tyy koko ajan. Asun Sir­kas­sa, on ly­hyt mat­ka töi­hin.

En­tä tu­le­vai­suus? Ei­vät­kö kau­pun­git hou­ku­ta pa­ri­kymp­pis­tä mies­tä?

– Jos pi­täi­si muut­taa ete­lään, se ei oli­si Suo­mes­sa, vaan jos­sain Al­peil­la. Mi­hin­kään kau­pun­kiin en ole var­maan kos­kaan me­nos­sa. Se ei ole mun jut­tu. Jos ei ole hy­viä las­ket­te­lu­paik­ko­ja ja luon­toa lä­hel­lä, ei tule mie­leen­kään muut­taa.

Eli­as li­sää, et­tei myös­kään osai­si ku­vi­tel­la tal­vea il­man lun­ta.

– Tal­vi on pa­ras vuo­de­nai­ka. Kesä on toki ki­vaa vas­ta­pai­noa, mut­ta ei se kui­ten­kaan ole muu­ta kuin pie­ni pa­kol­li­nen pät­kä tal­vien vä­lis­sä.

En­tä va­lo­ku­vaa­ja-Eli­ak­sen haa­veet?

– On ai­na kiva, kun ka­me­ran edes­sä on hen­ki­lö, joka on omas­sa la­jis­saan tosi tai­ta­va. Tyk­käi­sin ku­va­ta am­mat­ti­lai­sia omis­sa la­jeis­saan, muus­sa­kin kuin las­ke­mi­ses­sa, vaik­ka ala­mä­ki­pyö­räi­lys­sä tai mis­sä ta­han­sa. Oli­si myös mu­ka­va läh­teä jos­kus kau­dek­si Al­peil­le hiih­to­kou­lu- ja va­lo­ku­vaus­hom­miin. Seu­raan Tero Re­poa, joka on ku­van­nut Al­peil­la maa­il­man par­haim­pia las­ki­joi­ta. Tero on mun suu­ri ido­li. Muu­ten en pal­jon seu­raa, mitä muut te­ke­vät, teen vain omaa hom­maa­ni.