Näitä 10 faktaa et tiennyt Laura Peiposta

Tammikuussa Laura Peipon luotsaama Levi Wellness Club juhlisti kymmenvuotista taivaltaan. Juhlavuoden kunniaksi pyysimme Suomen tunnetuinta kuntosaliyrittäjää paljastamaan itsestään kymmenen faktaa, joita juuri kukaan ei hänestä tiedä.

Levi Wel­l­ness Clu­bin omis­ta­ja­na, val­men­ta­ja­na, pu­hu­ja­na ja yh­te­nä maam­me seu­ra­tuim­mis­ta lii­kun­ta-alan so­me­vai­kut­ta­jis­ta tun­net­tu Lau­ra Peip­po on nai­nen, jon­ka roh­keu­del­la ja heit­täy­ty­mis­ky­vyl­lä ei tun­nu ole­van ra­jo­ja. Lu­kuis­ten kun­to­sa­liu­u­dis­tus­ten ohel­la Pei­pon kä­si­a­laa ovat niin tun­tu­ris­sa ki­sa­tut Arc­tic Chal­len­ge -es­te­juok­su­kil­pai­lut, eri puo­lil­la Suo­mea jär­jes­te­tyt boot­cam­pit kuin val­ta­vaan suo­si­oon nous­sut Ei ihan pas­ka -ni­meä kan­ta­va tuo­te­sar­ja­kin. ”Mitä hul­lum­pi idea pää­hän juo­lah­taa, sen pa­rem­pi. Olen op­pi­nut, et­tä omaan jut­tuun pi­tää us­koa sii­tä huo­li­mat­ta, vaik­ka muut sa­noi­si­vat mitä”, Peip­po nau­raa.

Täs­sä kym­me­nen fak­taa, joi­ta et vie­lä tien­nyt Pei­pos­ta.

1. Kaikkea muuta kuin avoin

So­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa Peip­po tun­ne­taan suo­ra­pu­hei­se­na, ran­kois­ta­kin ai­heis­ta roh­ke­as­ti pu­hu­va­na ih­mi­se­nä. To­si­a­si­as­sa kah­den lap­sen äi­ti­nä toi­mi­va yrit­tä­jä ker­too vaa­li­van­sa omia ra­jo­jaan ja per­heen­sä yk­si­tyi­syyt­tä enem­män kuin mi­tään muu­ta. ”Mo­net luu­le­vat mi­nun ole­van to­del­la avoin ih­mi­nen, sil­lä us­kal­lan pu­hua useis­ta mo­nil­le vai­ke­al­ta­kin tun­tu­vis­ta ai­heis­ta. To­si­a­si­as­sa mie­tin kui­ten­kin to­del­la tark­kaan, mitä asi­oi­ta ker­ron tai jä­tän ker­to­mat­ta omas­ta elä­mäs­tä­ni. So­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa elä­mäs­tä­ni on nä­ky­vil­lä vain hy­vin pie­ni, tar­koin har­kit­tu osa.”

2. Ruokalautaselta löytyy pääasiassa kasvisruokaa

Pei­pon päi­vit­täi­nen ruo­ka­va­lio koos­tuu pää­a­si­as­sa kas­vis­ruo­as­ta. ”Olin nuo­rem­pa­na täy­si­pai­noi­nen kas­vis­syö­jä, mut­ta am­mat­ti­kou­lus­sa liha pa­la­si osak­si ruo­ka­va­li­o­ta­ni. Omien las­ten myö­tä aloin kui­ten­kin kiin­nit­tää ai­em­paa enem­män huo­mi­o­ta il­mas­to­a­si­oi­hin ja sii­hen, mil­lai­sen maa­il­man jä­täm­me omil­le lap­sil­lem­me.” Näi­den aja­tus­ten myö­tä Peip­po al­koi tie­toi­ses­ti vä­hen­tää te­ho­tuo­te­tun li­han syö­mis­tä. So­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa hän on kui­ten­kin va­ro­nut nos­ta­mas­ta ruo­ka­lau­ta­sen­sa si­säl­töä esiin sen kum­mem­min. ”Ai­he on mo­nel­le tär­keä ja he­rät­tää hel­pos­ti kii­vas­ta kes­kus­te­lua. En jak­sa se­li­tel­lä va­lin­to­ja­ni muil­le en­kä kai­paa ai­hee­seen liit­ty­en neu­vo­ja tai kom­ment­te­ja. Pää­tös asi­an ker­to­mat­ta jät­tä­mi­ses­tä on siis ol­lut tie­toi­nen.”

3. Kaupunkiympäristö ahdistaa

Kun­to­sa­liy­rit­tä­jäs­tä löy­tyy myös puo­lia, joi­den ole­mas­sa­o­loa hän ei osaa it­se­kään se­lit­tää. Vas­ti­kään Köö­pen­ha­mi­nan reis­sul­ta pa­lan­nut Peip­po ker­too naut­ti­van­sa sil­loin täl­löin kau­pun­ki­lo­mis­ta ul­ko­mail­la. Ko­ti­maas­sa kau­pun­kiym­pä­ris­tö tun­tuu kui­ten­kin ah­dis­ta­val­ta. ”Oma kä­si­tyk­se­ni hy­vin­voin­nis­ta ni­vou­tuu niin pit­käl­ti rau­hal­li­suu­den ja luon­non lä­hei­syy­den ym­pä­ril­le, et­tä kau­pun­gin ää­net, va­lot ja är­syk­keet tun­tu­vat lä­hin­nä kuor­mit­ta­vil­ta. Eten­kin pää­kau­pun­ki­seu­dul­la käy­mi­nen ah­dis­taa val­ta­vas­ti. Käyn­kin Hel­sin­gis­sä ai­no­as­taan hoi­ta­mas­sa vel­vol­li­suuk­si­a­ni ja pa­laan ko­tiin heti, kun se on mah­dol­lis­ta.”

4. Epäsosiaalinen introvertti

Peip­po tun­ne­taan so­si­aa­li­se­na ja esil­lä­o­loa pel­kää­mät­tö­mä­nä, ih­mis­lä­hei­se­nä yrit­tä­jä­nä. To­si­a­si­as­sa Suo­men iloi­sim­pa­na­kin yrit­tä­jä­nä pal­kit­tu nai­nen pal­jas­taa ole­van­sa yk­si­no­loa ar­vos­ta­va int­ro­vert­ti. ”Ra­kas­tan työ­tä­ni, mut­ta kai­ken so­si­aa­li­suu­den vas­ta­pai­nok­si tar­vit­sen to­del­la pal­jon myös hil­jai­suut­ta ja to­taa­lis­ta yk­si­no­loa. Levi Wel­l­ness Clu­bin in­ten­sii­vi­sen juh­la­vii­kon jäl­keen ku­lui kak­si ko­ko­nais­ta viik­koa, en­nen kuin koin voi­ma­va­ro­je­ni pa­lau­tu­neen. Olen siis oi­ke­as­ti niin epä­so­si­aa­li­nen ih­mi­nen kuin ku­kaan voi ol­la!”

5. Yöllinen hampaiden narskuttaja

On asi­oi­ta, joi­ta Peip­po on op­pi­nut it­ses­tään puo­li­sol­taan. Yk­si esi­merk­ki täs­tä on su­vus­sa äi­dil­tä tyt­tä­rel­le pe­riy­ty­nyt ham­pai­den nars­kut­ta­mi­nen. ”Mie­he­ni nau­hoit­ti ker­ran nars­ku­tus­ta­ni kes­kel­lä yö­tä. Se kuu­los­taa ai­van ka­ma­lal­ta! Hir­ve­än ää­nen li­säk­si nars­kut­ta­mi­nen ai­heut­taa myös ham­pai­den ku­lu­mis­ta sekä ki­reyt­tä leu­ka­ni­ve­liin. En ole kui­ten­kaan kos­kaan op­pi­nut käyt­tä­mään pu­ren­ta­kis­ko­ja, vaik­ka niis­tä oli­si­kin to­den­nä­köi­ses­ti apua on­gel­maan.”

6. Nykytaidetta rakastava kulttuuri-ihminen

Vaik­ka lii­kun­ta ja hy­vin­voin­ti näyt­te­le­vät­kin isoa roo­lia kun­to­sa­liy­rit­tä­jän elä­mäs­sä, ulot­tu­vat Pei­pon mie­len­kiin­non koh­teet myös kult­tuu­rin puo­lel­le. Peip­po ker­too ra­kas­ta­van­sa niin te­at­te­rei­ta, tai­de­näyt­te­lyi­tä, mu­se­oi­ta kuin oop­pe­raa­kin. ”Tyk­kään tosi pal­jon eten­kin ny­ky­tai­tees­ta. Kult­tuu­rin pa­ris­sa vie­te­tyt het­ket ovat iki­o­maa ai­kaa­ni, jol­loin saan rau­has­sa hil­jen­tyä tai­teen sekä omien aja­tus­te­ni ää­rel­le. Täs­tä syys­tä en kos­kaan jaa ku­via mu­seo- tai te­at­te­ri­käyn­neil­tä so­si­aa­li­seen me­di­aan.”

7. Töissä säntillinen, omissa asioissaan hajamielinen

Omal­la kun­to­sa­lil­laan jämp­ti­nä ja tark­ka­na tun­net­tu Peip­po tun­nus­taa ole­van­sa va­paa-ajal­laan eh­kä maa­il­man ha­ja­mie­li­sin ih­mi­nen. ”Huk­kaan jat­ku­vas­ti ta­va­roi­ta­ni. Usein mi­nul­la ei ole pie­nin­tä­kään aa­vis­tus­ta edes sii­tä, mis­sä olen näh­nyt ne vii­mek­si! Saa­tan myös elää kuu­kau­den päi­vät niin, et­ten muis­ta käy­dä ker­taa­kaan tar­kis­ta­mas­sa pos­ti­laa­tik­koa.”

8. Potkut ryhmäliikunnan ohjaajakoulutuksesta

Aloi­tet­tu­aan työn­sä Levi Wel­l­ness Clu­bil­la vuon­na 2013 Peip­po osal­lis­tui ryh­mä­lii­kun­nan oh­jaa­ja­kou­lu­tuk­seen yh­des­sä mui­den kun­to­sa­lin työn­te­ki­jöi­den kans­sa. Kou­lu­tuk­sen ta­voit­tee­na oli op­pia ra­ken­ta­maan ryh­mä­lii­kun­ta­tun­ti mu­sii­kin tah­tiin. ”Kurs­sin opet­ta­ja soit­ti pian kou­lu­tuk­sen al­ka­mi­sen jäl­keen työ­nan­ta­jal­le­ni ja il­moit­ti mi­nun ole­van ker­ta­kaik­ki­sen toi­vo­ton ta­paus. Sain no­pe­as­ti pot­kut kurs­sil­ta, sil­lä lu­kui­sis­ta yri­tyk­sis­tä­ni huo­li­mat­ta en mil­lään op­pi­nut so­vit­ta­maan liik­kei­tä mu­sii­kin tah­tiin oi­ke­al­la ta­val­la. On siis syyn­sä, mik­si mi­nua ei ole iki­nä näh­ty oh­jaa­mas­sa ryt­mil­li­siä ryh­mä­lii­kun­ta­tun­te­ja.”

9. Rakastaa koiria, mutta välttelee koiraihmisiä

Pei­pon lap­suu­den­ko­dis­sa elä­mä pyö­ri tii­viis­ti koi­rien ym­pä­ril­lä. Van­hem­mat kas­vat­ti­vat ja har­ras­ti­vat koi­ria ak­tii­vi­ses­ti, ja myös las­ten va­paa-ai­ka ku­lui pit­käl­ti agi­li­ty­ken­til­lä ja koi­ra­näyt­te­ly­ke­his­sä. Ko­toa saa­dun kas­va­tuk­sen myö­tä Peip­po ker­too suh­tau­tu­van­sa koi­riin eri ta­val­la kuin suu­rin osa koi­ra­no­mis­ta­jis­ta. ”Mi­nul­le koi­rat ovat ol­leet koko ikä­ni har­ras­tus­ka­ve­rei­ta ja työ­vä­li­nei­tä, ei­vät kai­na­los­sa ma­koi­le­via kul­ta­mus­su­koi­ta. Nä­ke­myk­se­ni koi­ra­no­mis­ta­juu­des­ta ero­a­vat pal­jon val­ta­vir­ras­ta ja vält­te­len­kin to­del­la pal­jon kes­kus­te­lu­ja mui­den koi­raih­mis­ten kans­sa. Koi­rien kans­sa tu­len kui­ten­kin toi­meen eri­no­mai­ses­ti!”

10. Naisten oikeudet sydäntä lähellä

Nai­sy­rit­tä­jä­nä Peip­po on hy­vin tie­toi­nen lii­ke-elä­mäs­sä nai­siin koh­dis­tu­vas­ta vä­hek­syn­näs­tä ja alen­tu­vai­suu­des­ta. Vaik­ka hä­nel­lä ei ole­kaan oma­koh­tais­ta ko­ke­mus­ta su­ku­puo­li­syr­jin­näs­tä, ai­he on hä­nel­le ää­rim­mäi­sen tär­keä. ”Mies­val­tai­ses­sa maa­il­mas­sa moni nai­sy­rit­tä­jä jou­tuu edel­leen kuu­le­maan ai­van lii­an hel­pos­ti ty­töt­te­lyä tai vä­hät­te­lyä. En sie­dä täl­lais­ta käy­tös­tä yh­tään, vaan nou­sen sa­man tien vas­ta­rin­taan puo­lus­ta­maan nais­ten oi­keuk­sia. Nais­ten pi­täi­si us­kal­taa tais­tel­la roh­ke­am­min omien asi­oi­den­sa puo­les­ta. It­se­kään en ole kos­kaan suos­tu­nut te­ke­mään mi­tään vä­hem­män tai pie­nem­min vain sen ta­kia, et­tä olen nai­nen.”