Päiväretkelle Kumputunturiin

Korkeus: 581 metriä merenpinnasta.

Sijainti: Kittilän kunta, kirkonkylältä Sodankylän suuntaan.

Rakenteet: Mutterikota, puuvaja ja käymälä rakennettu Palkaskurun yläpäähän kesällä 2021.

Huomioi: Reitillä on märkiä kohtia, suosi vedenpitäviä kenkiä.

Kun elo­kuun pit­kän sa­de­put­ken jäl­keen oli lu­vas­sa au­rin­koi­nen vii­kon­lop­pu, oli ai­ka kai­vel­la kart­ta esiin ja miet­tiä, min­ne läh­teä ret­kel­le. Olin bon­gan­nut tu­tun so­me­päi­vi­tyk­ses­tä, et­tä Kum­pu­tun­tu­ris­sa on uu­sit­tu ret­kei­ly­ra­ken­tei­ta sit­ten vii­me käyn­ti­ni. Piti ai­van las­kes­kel­la, kuin­ka mon­ta vuot­ta vii­me ker­ras­ta on, ja sii­tä­hän to­si­aan on vie­räh­tä­nyt jo vii­si vuot­ta. Tuol­loin vie­tin yön Kum­pu­tun­tu­rin hui­pul­la pa­lo­var­ti­jan ma­jas­sa 8-vuo­ti­aan poi­ka­ni kans­sa. Nyt nuo­rem­pi poi­ka­ni on 8 vuot­ta, mut­ta sa­maa ko­ke­mus­ta en voi enää tar­jo­ta – pa­lo­var­ti­jan maja on sul­jet­tu huo­no­kun­toi­se­na ja ho­mei­se­na. Myös hui­pun tä­hys­tys­tor­ni, käy­mä­lä ja puu­va­ras­to on pu­ret­tu. Sun­nun­tain päi­vä­ret­ki­koh­teek­si Kum­pu­tun­tu­ri oli­si kui­ten­kin täy­del­li­nen.

Vaik­ka Kum­pu­tun­tu­ri si­jait­see Kit­ti­läs­sä, reis­suun on va­rat­ta­va ai­kaa. Kit­ti­län kes­kus­tas­ta tu­lee ajo­mat­kaa noin 40 ki­lo­met­riä So­dan­ky­län suun­taan. So­dan­ky­län­tie­tä aje­taan noin 26 ki­lo­met­riä Mus­ta­vaa­ran tun­tu­maan, jon­ka jäl­keen kään­ny­tään va­sem­mal­le Haa­ra­kuu­sen­tiel­le ja pian oi­ke­al­le tiel­le, jol­la ei ole viit­taa. Tätä hiek­ka­tie­tä jat­ke­taan noin 16 ki­lo­met­riä.

Kumputunturille vievän tien varressa on poroaita, joka täytyy muistaa sulkea.

Mi­nul­le reit­ti oli en­tuu­des­taan tut­tu, mut­ta kat­soin mie­len­kiin­nos­ta, mitä Goog­le Maps eh­dot­taa. Haa­ra­kuu­sen­tiel­le saak­ka Goog­le Maps suo­rit­ti kii­tet­tä­väs­ti, mut­ta lop­pu­mat­kas­ta sai ol­la tark­ka­na. Jos Maps eh­dot­te­lee va­sem­mal­le kään­ty­mis­tä heti Hir­vas­maan jäl­keen, älä kään­ny. Jos Maps eh­dot­te­lee jäl­leen kään­ty­mis­tä Saa­ri­jän­gän­leh­don jäl­keen, älä kään­ny. Vas­ta kun tu­let koh­taan, joka ris­te­ää kelk­ka­rei­tin kans­sa (Pal­kas­ku­run koh­dal­la), olet pe­ril­lä. Tien va­sem­mal­la puo­lel­la on rus­ke­at ret­kei­ly­vii­tat Kum­pu­tun­tu­ril­le. Kart­ta­so­vel­luk­sis­ta nä­kee oi­ke­an koh­dan hel­pos­ti.

Läh­din ret­kel­le pe­rin­tei­sil­lä nah­kai­sil­la va­el­lus­ken­gil­lä, jot­ka osoit­tau­tui­vat pas­se­lik­si va­lin­nak­si. Reis­su­seu­ra­lai­sil­la­ni oli pe­rus­lenk­ka­rit. Heti alus­sa maas­to oli ai­ka mär­kää, joka var­mas­ti joh­tui pit­käs­tä sa­tei­ses­ta jak­sos­ta. Minä sel­vi­sin kui­vin ja­loin, sa­moin poi­ka­ni, joka ylit­ti mu­ta­lä­tä­köt puo­li­so­ni sy­lis­sä. Puo­li­so­ni ken­gät oli­vat suk­kia myö­ten mä­rät jo en­sim­mäi­sen sa­dan met­rin jäl­keen.

Koko me­no­mat­ka oli ta­sais­ta loi­vaa nou­sua. Al­ku­mat­ka kul­jet­tiin le­ve­ää kelk­ka­reit­ti­poh­jaa. Mu­tai­sen alun jäl­keen maas­to muut­tui vä­hi­tel­len kui­vem­mak­si ja ki­vik­koi­sem­mak­si. As­ke­leis­taan sai ol­la tark­ka. To­sin 8-vuo­ti­aal­le reit­ti oli sitä mie­len­kiin­toi­sem­pi, mitä ki­vi­sem­mäk­si se kävi. Ohi­tim­me noin 200–250 met­rin kor­keu­des­sa pai­kan, jos­sa vie­lä edel­li­sel­lä käyn­ti­ker­ral­la­ni oli van­ha kota. Sii­tä oli jäl­jel­lä enää jäl­jet maas­sa.

Pian Pal­kas­ku­run jäl­keen au­ke­si suo­mai­se­ma, jon­ka ta­ka­na hää­möt­ti päi­vä­tu­pa. Kiit­te­lin taas it­se­ä­ni ken­kä­va­lin­nas­ta­ni. Pyö­räh­dim­me ko­das­sa mut­ta em­me jää­neet tau­ol­le, vaan jat­koim­me mat­kaa koh­ti huip­pua. Kelk­ka­reit­ti hal­koo suo­ta, kun taas pa­tik­ka­rei­til­le pää­si käy­mä­län ta­kaa. Reit­ti on mer­kit­ty kii­tet­tä­vän hy­vin. Räm­mim­me het­ken mä­räs­sä maas­tos­sa, kun­nes pol­ku kään­tyi koh­ti huip­pua. Lop­pu­mat­ka tait­tui vai­vat­ta. Vaik­ka Kum­pu­tun­tu­ril­la on kor­keut­ta 581 met­riä me­ren­pin­nas­ta, reit­tiä ei voi sa­noa jyr­käk­si oi­kein mis­sään koh­taa.

Kumputunturi on mukava koko perheen päiväretkikohde.

Pa­lo­var­ti­jan maja nä­kyi jo kau­kaa, mikä vauh­dit­ti kum­mas­ti 8-vuo­ti­aan as­ke­lia. Vä­hän en­nen huip­pua lei­kim­me vie­lä vuo­ri­kau­rii­ta, kun hui­pul­le pääs­täk­seen piti ylit­tää jär­kä­le­mäis­ten loh­ka­rei­den muo­dos­ta­ma ki­vik­ko. Hui­pul­la vai­va pal­ki­taan mo­nin ker­roin. Mai­se­ma au­ke­aa joka suun­taan häm­mäs­tyt­tä­vän upe­a­na. Kum­pu­tun­tu­ril­ta nä­kee Le­vin, Aa­ke­nuk­sen, Lai­ni­on ja Pal­las­tun­tu­rit ja Yl­läk­sen mas­to­kin hah­mot­tuu ho­ri­son­tis­sa.

Kun mai­se­mat oli ihail­tu, oli ai­ka las­keu­tua ta­kai­sin ko­dal­le. Pa­luu­mat­ka meni vauh­dil­la – 8-vuo­ti­as juok­si lä­hes koko mat­kan.

Muista aina tulistelun jälkeen pilkkoa seuraaville tulijoille pieniä puita valmiiksi.

Uusi kota on sijoitettu ylemmäs tunturiin, kelkkareitin tuntumaan. Näin se palvelee paremmin kaikkia käyttäjäryhmiä ympäri vuoden.

Ko­dal­la pais­te­lim­me mak­ka­rat, kei­tim­me kah­vit ja paah­doim­me vaah­to­kark­ke­ja. Sa­mal­la poh­dim­me, et­tä Kum­pu­tun­tu­ri on ta­kuul­la upea rus­ka­pu­vus­sa. Nyt pu­nais­ta var­vik­koa oli vas­ta vä­hän siel­lä tääl­lä, ja koi­vut­kin oli­vat pi­tä­neet tiu­kas­ti kiin­ni vih­re­äs­tään. Eh­kä syys­kuun puo­li­vä­lis­sä tun­tu­rin kyl­ki on kaut­taal­taan pu­nai­nen.

Kun eväät oli syö­ty, läh­dim­me pa­luu­mat­kal­le. Mat­kal­la las­kes­ke­lim­me, pal­jon­ko reis­suun ku­lui ai­kaa. Au­tol­ta ko­dal­le eh­kä noin tun­ti, ko­dal­ta hui­pul­le ja mai­se­mien ihai­luun toi­nen tun­ti, ta­kai­sin alas ko­dal­le tul­tiin rei­lus­sa puo­les­sa tun­nis­sa, eväs­tau­koon vie­räh­ti tun­ti ja au­tol­le kä­vel­tiin puo­li­sen tun­tia. Kaik­ki­neen siis nel­jä tun­tia ja vii­si­tois­ta mi­nuut­tia. Ai­kuis­po­ru­kal­la ret­ken oli­si teh­nyt var­mas­ti pal­jon no­pe­am­min mut­ta lap­sen kans­sa on pi­det­tä­vä tau­ko­ja ja py­säh­dyt­tä­vä ih­met­te­le­mään yh­tä jos tois­ta sien­tä, mar­jaa ja ki­veä – mikä tie­ten­kin te­kee ihan hy­vää ai­kui­sel­le­kin.

Elokuun puolivälissä maaruska ei ollut vielä parhaimmillaan, mutta syyskuussa rinne on luultavasti jo täysin punainen.

Au­tos­sa to­te­sim­me kaik­ki, et­tä oli­pa kiva ret­ki­koh­de. Eh­kä seu­raa­vaa Kum­pu­tun­tu­ri-ret­keä ei kan­na­ta odot­taa viit­tä vuot­ta. Täl­le rus­kal­le uu­si reis­su tus­kin enää on­nis­tuu, mut­ta jos sinä in­nos­tut käy­mään kum­pu­tun­tu­ris­sa rus­kan ai­kaan, ota kuva vä­ri­lois­tos­ta, pos­taa se Ins­tag­ra­miin ja tä­gää ku­vaan Le­vin Sa­no­mat. Ja­e­taan yh­des­sä Kum­pu­tun­tu­rin kau­neut­ta lu­ki­joil­lem­me!