Päiväretki Pallakselle yllätti kulkijat

Kolmen kilometrin mittainen Vatikurun luontopolku kiertää upeissa tunturimaisemissa, puurajan yläpuolella. Vietimme aurinkoisen ulkoilupäivän Pallaksella, ja esitimme kanssaretkeilijöille kiperän kysymyksen – kenelle Pallas kuuluu?

Ajo­mat­ka tait­tuu su­mus­sa, mut­ta vä­hi­tel­len mai­se­ma al­kaa avau­tua. Kuu­ran peit­tä­mät puut ja pien­ta­reet näyt­tä­vät sa­tu­mai­sen kau­niil­ta. Pian sen jäl­keen, kun olem­me pääs­seet Pal­las­tun­tu­rin­tiel­le, ta­ka­pen­kil­tä ka­jah­taa hä­kel­ty­nyt huu­dah­dus:

– Mitä tuol­la ta­pah­tuu?

Ha­vain­non teh­nyt osoit­taa pui­den lo­mas­ta siin­tä­viä tun­tu­rien huip­pu­ja, jot­ka ovat saa­neet ke­vy­en lu­mi­peit­teen. Kir­kas au­rin­gon­pais­te ja si­ni­nen tai­vas ovat ilah­dut­ta­va näky pi­me­än ja sa­tei­sen jak­son jäl­keen.

Tunturien saama kevyt lumipeite on lupaus lähestyvästä talvesta.

Lap­land Ho­tels Pal­las on sul­jet­tu, ja py­sä­köin­ti­a­lue on tyh­jä muu­ta­maa au­toa lu­kuun ot­ta­mat­ta. Tal­vel­la 2026 val­mis­tu­va luon­to­kes­kus on vie­lä työ­maa-ai­to­jen ym­pä­röi­mä, mut­ta pääl­li­sin puo­lin ra­ken­nus al­kaa jo näyt­tää val­miil­ta.

Päi­vän ret­ki­suun­ni­tel­ma­na on kier­tää Va­ti­ku­run­pol­ku ja kä­vel­lä sen jäl­keen lä­hel­lä si­jait­se­val­le Pal­las­ko­dal­le pais­ta­maan mak­ka­raa.

Läh­dem­me mat­kaan ho­tel­lin ja luon­to­kes­kuk­sen vä­lis­tä ja seu­raam­me Va­ti­ku­run­po­lun vih­rei­tä opas­te­kylt­te­jä. Po­lun var­res­sa on opas­te­tau­lu­ja, jois­sa ker­ro­taan alu­een luon­nos­ta ja his­to­ri­as­ta. Mat­ka tait­tuu hi­taas­ti, ku­via ot­ta­en ja kau­nis­ta päi­vää ihail­len.

– Tääl­lä on niin hie­noa, to­te­am­me toi­sil­lem­me noin sa­dan met­rin vä­lein.

Pallaksella paistaa. Retkiseurueemme nautti harvinaisesta ilmiöstä – marraskuun auringosta.

”Töppöstä toisen eteen”

Van­hal­ta po­ro­käm­päl­tä luon­to­pol­ku jat­kuu koh­ti Va­ti­ku­rua, jon­ka jyl­hät muo­dot tal­len­tu­vat ka­me­ran muis­ti­kor­tin li­säk­si sy­väl­le sie­lun so­pu­koi­hin. Py­säh­dym­me het­kek­si naut­ti­maan au­rin­gos­ta ja joka suun­taan avau­tu­vis­ta upeis­ta mai­se­mis­ta. Lau­ku­ke­ron suun­nal­la lei­jai­lee var­jo­lii­tä­jä, joka var­mas­ti naut­tii myös ym­pä­röi­vis­tä nä­ky­mis­tä.

Kä­ve­lem­me huol­to­tie­tä hie­man pi­dem­mäl­le Va­ti­ku­ruun, ja pa­la­tes­sam­me ta­kai­sin, er­kaan­num­me luon­to­po­lul­ta Het­ta–Pal­las-va­el­lus­rei­til­le. Ek­sy­mi­sen vaa­raa ei kui­ten­kaan ole, kun­han ei läh­de nou­se­maan koh­ti Tai­vas­ke­roa, vaan suun­taa ta­kai­sin po­ro­käm­päl­le.

Pian kuu­lem­me iloi­sia ää­niä ja koh­taam­me le­vi­läi­sen Jon­nan, joka on viet­tä­mäs­sä ul­koi­lu­päi­vää niin ikään Le­vil­lä asu­vien Jen­nin, Te­ron ja El­mon kans­sa. Mikä on ne­li­kon päi­vän agen­da?

– Lou­nas, Jon­na to­te­aa.

Rep­puun on pa­kat­tu ret­kik­las­sik­ko­jen aa­te­lia: mak­ka­raa ja säm­py­lää.

– Jälk­kä­rik­si on ba­naa­nia, jo­hon tu­lee Nu­tel­laa, Tero ker­too.

Leviläiset Tero (vas.), Jenni, Jonna ja Elmo ajelevat Pallakselle muutaman kerran vuodessa. Useimmiten retkikohteeksi valikoituvat lähempänä kotikylää sijaitsevat tunturit ja laavupaikat. 

Le­vil­lä on huo­mat­tu uu­ti­soin­nit Kit­ti­län ha­lus­ta saa­da Pal­las ta­kai­sin. Ai­he ei kui­ten­kaan he­rä­tä po­ru­kas­sa suu­ria tun­tei­ta tai pu­heen­vuo­ro­ja.

– Ei sil­lä ole vä­liä, kum­mal­le se kuu­luu, kun­han alue ke­hit­tyy. Ke­hit­ty­mä­tön alue on huo­no. Jon­na tii­vis­tää seu­ru­een mie­li­pi­teen.

Pi­me­än vuo­de­na­jan tal­tut­ta­mi­seen pai­kal­li­sil­la on sel­ke­ät sä­ve­let:

– Ei se ole kuin lait­taa töp­pös­tä toi­sen eteen, Tero to­te­aa.

– Ei­kä tääl­lä ole oi­ke­as­ti edes pi­me­ää ver­rat­tu­na Ete­lä-Suo­meen, Jen­ni huo­maut­taa.

Pääs­täm­me seu­ru­een jat­ka­maan tai­val­lus­taan ja ih­met­te­lem­me het­ken, min­ne luon­to­pol­ku jat­kuu. No­pea vie­rai­lu Luon­toon.fi-si­vus­tol­le pal­jas­taa, et­tä ly­hyt pät­kä kul­je­taan sa­maa reit­tiä kuin tul­les­sa.

Van­han ho­tel­lin rau­ni­oil­ta reit­ti haa­rau­tuu, mut­ta opas­te­viit­ta lois­taa pois­sa­o­lol­laan. Kään­nym­me va­sem­mal­le, ja pian po­lun var­res­sa nä­kyy­kin luon­to­po­lun kä­py­sym­bo­lil­la mer­kit­ty tik­ku­viit­ta. Saa­vum­me Pal­kas­ke­ron lai­taan, jos­ta reit­ti jat­kuu le­ve­ä­nä so­ra­tie­nä koh­ti ho­tel­lia ja py­sä­köin­ti­a­lu­et­ta.

Sumu ym­pä­röi mei­dät kuin huo­maa­mat­ta. Taak­se vil­kai­se­mal­la voi vie­lä näh­dä aa­vis­tuk­sen au­rin­gos­sa pais­tat­te­le­vas­ta Tai­vas­ke­ros­ta. Lä­hel­tä kan­tau­tuu vai­mea po­ron­kel­lon kil­ka­tus, ja py­säh­dym­me ihas­te­le­maan tok­kaa, joka lai­dun­taa rau­hak­seen var­vi­kos­sa.

Pallas kuuluu kaikille

Ur­hei­lu­kel­lo vä­räh­tää ran­tees­sa ja il­moit­taa, et­tä kol­mas ki­lo­met­ri tuli täy­teen. Sa­mal­la saa­vum­me luon­to­po­lun vii­mei­seen ris­teyk­seen, jos­ta voi­si kään­tyä oi­ke­al­le koh­ti park­ki­paik­kaa. Jat­kam­me kui­ten­kin suo­raan, Pal­las­ko­dal­le, jon­ne me­nee help­po­kul­kui­nen reit­ti opas­te­kyl­tin saat­te­le­ma­na.

Ko­dan pi­ha­pii­ri on hil­jai­nen. Teem­me tu­let heti si­säl­le pääs­ty­äm­me, ja näl­käi­si­nä kä­räy­täm­me en­sim­mäi­set mak­ka­rat. Toi­sel­la kier­rok­sel­la mal­tam­me jo odot­taa hiil­los­ta. Jäl­ki­ruo­ak­si her­kut­te­lem­me suk­laal­la – ja kes­kus­te­lul­la sii­tä, ke­nel­le Pal­las kuu­luu.

– Mi­nus­ta on eri­kois­ta, jos kun­ta­ra­jaa vaih­det­tai­siin edes ta­kai­sin. Pal­las kuu­luu Muo­ni­ol­le, muo­ni­o­lai­nen An­na to­te­aa hy­myil­len.

Äkäs­lom­po­lo­lai­nen Tiia on An­nan kans­sa sa­moil­la lin­joil­la – eri­koi­sel­ta kuu­los­taa.

– Mik­si Kit­ti­lä ha­lu­aa nyt alu­een ta­kai­sin?

Tamperelainen Janne kokee olevansa jäävi kommentoimaan, kenelle Pallastunturi kuuluu. ”Kiinnostaa kyllä tietää, miten Kittilä kehittäisi aluetta.”

Ko­das­sa vi­ri­ää vil­kas kes­kus­te­lu, jos­sa poh­di­taan, mi­ten Kit­ti­lä ke­hit­täi­si kan­sal­lis­puis­tos­ta tun­net­tua Pal­las­tun­tu­rin alu­et­ta. Toi­min­taa ja pal­ve­lui­ta vai uu­sia ra­ken­nuk­sia? Ko­ta­par­la­ment­ti pe­rään­kuu­lut­taa kun­tien vä­lis­tä yh­teis­työ­tä ja kes­kus­te­lua. Voi­si­ko ole­mas­sa ole­via ra­ken­nuk­sia ja ra­ken­tei­ta hyö­dyn­tää te­hok­kaam­min ja pa­nos­taa alu­een ym­pä­ri­vuo­ti­suu­teen?

Yh­tä kaik­ki on sel­vää, et­tä Pal­las on tär­keä paik­ka niin muo­ni­o­lai­sil­le, kit­ti­lä­läi­sil­le kuin ko­la­ri­lai­sil­le­kin. Tun­tu­ri-La­pin hel­mes­tä riit­tä­nee kai­kil­le, kun­han sitä ei re­vi­tä rik­ki.