Paleltaako?
Ihminen, Homo sapiens, on päiväntasaajan oloihin sopeutunut nisäkäslaji. Arktisella alueella karvapeitteetön kädellinen on täysin vieraalla maalla. Silti pohjoisen asukkaat selviävät pakkasessa – kiitos kekseliäiden aivojemme. Sydäntalven paukkupakkasista voi nauttia, kun ymmärtää, miten ihmiskeho toimii.
Liikkuminen lämmittää tehokkaimmin
Lepotilassa keho tuottaa lämpöä perusaineenvaihdunnan kautta, mutta kylmässä ympäristössä se ei riitä pitämään noin 37-asteista kehoamme lämpimänä.
Liike on tehokkain keino nostaa kehon lämpötilaa, sillä lihastyön energiasta jopa 80 prosenttia muuttuu lämmöksi. Juokse, hypi, heiluta käsiä ja pumppaa varpaita ja sormia. Hetkittäinen tehokas liikunta voi nostaa lämmöntuotantoa kymmenkertaiseksi lepoon verrattuna. Matalasykkeinen pidempikestoinen liikunta pitää lämmöntuotannon 3–5-kertaisena lepotasoon nähden.
Lihasvärinä on varakeino
Tahdosta riippumaton lihasvärinä, hallitsematon hytinä ja tutina, on elimistön oma varakeino palelua vastaan. Se voi viisinkertaistaa lämmöntuotannon lepotasoon nähden. Lihasvärinä on kuitenkin rajallinen resurssi ja vakava merkki siitä, että keho taistelee pysyäkseen lämpimänä.
Syö ja juo lämmintä
Ruokailu kohottaa kehon lämmöntuottoa 10–15 prosenttia. Lämmin ateria lämmittää paremmin kuin kylmä välipala, sillä kylmän ruuan lämmittämiseen kuluu kehon lämpöenergiaa. Ruokailun lämmittävä vaikutus kestää yhdestä kahteen tuntia.
Älä unohda juomista – kylmässä nestehukka voi yllättää, sillä janon tunne ei tule yhtä herkästi kuin helteessä. Raikkaassa -20 asteen lämpötilassa menetetään pelkästään hengitysilman mukana jopa kaksi desilitraa vettä tunnissa. Rankka fyysinen suoritus vain lisää nestehukkaa. Ota termospullo mukaan ja juo lämmintä nestettä säännöllisesti, vaikka ei janottaisi.
Pukeudu kerroksiin
Vaatteissa kannattaa suosia villaa ja fleeceä, jotka eristävät ilmaa ja lämmittävät. Kerrospukeutuminen toimii kylmissä oloissa: aluskerros siirtää kosteuden pois iholta, välikerros sitoo ilmaa ja lämmittää, ja kuorikerros estää tuulen ja lumen pääsyn sisään.
Hyvät talvikengät ovat isot
Varpaat ovat herkkiä paleltumille, vaikka ne olisivat hyvin suojassa kengissä. Liian tiukat tai hiostavat kengät viilentävät varpaat nopeasti. Hyvä talvikenkä on vähintään yhtä kokoa isompi kuin normaali jalkine, jotta sen sisään mahtuu villasukka ja ilmaa eristeeksi. Villa on erinomainen sukkamateriaali: se lämmittää hieman kosteanakin ja siirtää kosteuden pois iholta toisin kuin puuvilla, joka sitoo kosteutta ja kylmentää.
Sormet suojaan
Paljaat sormet jäähtyvät nopeasti kylmässä. Isot rukkaset eristävät merkittävästi paremmin kuin tiukasti istuvat käsineet. Niiden alle kannattaa laittaa ohuet merinovillasormikkaat.
Suojaa pää ja kasvot
Paljaan pään kautta voi karata jopa 80 prosenttia koko kehon lämmöstä 20 asteen pakkasessa. Päässä säilyy hyvä verenkierto myös kylmässä, mikä lisää lämpöhukkaa. Päähine on talvella oleellinen varuste.
Suojaa myös kasvot esimerkiksi tuubihuivilla, sillä nenä ja poskipäät paleltuvat viimassa herkästi, jopa huomaamatta. Kasvojen oma rasva toimii parhaiten pakkasvoiteena, joten talviaamuisin kasvoja ei kannata pestä ainakaan saippualla.
Miten tunnistaa paleltuma?
Jos poskipäitä ei enää tunne, on aika hakeutua lämpimään tai nostaa huivi kasvojen eteen, ettei paleltuma pahene. Tunnottomuus on jo merkki jonkinasteisesta paleltumasta. Se voi näkyä vaaleana, harmahtavana tai tummanpunaisena laikkuna iholla. Paleltumia ei saa hangata tai lämmittää kuumalla. Huoneenlämpö riittää palauttamaan verenkiertoa vähitellen. Voit myös hyödyntää kehon omaa lämpöä ja esimerkiksi lämmittää poskia käsien välissä. Mikäli ihoalue tummenee, siihen tulee rakkuloita, tai iho ei muuten palaudu kohtuullisessa ajassa, hakeudu lääkäriin.
Kylmäänkin tottuu
Jo kahden viikon säännöllinen kylmäaltistus – esimerkiksi talvinen ulkoilu tai avantouinti – parantaa kylmänsietoa jopa 70 prosenttia. Täysi sopeutuminen talvioloihin tapahtuu noin kuukaudessa. Sopeutuminen on sekä fysiologista että psykologista: keho tehostaa lämmönsäätelyään ja mieli tottuu viileyden tunteeseen. Siksi pohjoisen asukkaat pärjäävät paremmin kylmässä kuin etelän vierailijat.
Säätele vauhtia
Selviytyminen kylmässä vaatii suunnitelmallisuutta. Mikäli vietät pidemmän aikaa pakkaskelissä, on tärkeää välttää hikoilua. Pukeudu niin, että lähtiessäsi liikkeelle on hieman viileä. Silloin hiki ei pääse heti yllättämään. Liiku mieluiten sellaista vauhtia, etteivät vaatteet hiostu, sillä pysähtyessä kosteus viilentää kehon nopeasti.
Kun keho ei kestä – hypotermia
Tasalämpöisenä eläimenä kehomme lämpötila pysyy normaalisti noin 37 asteessa. Kylmässä elimistö joutuu tekemään valtavasti työtä ylläpitääkseen tämän tason. Hypotermia tarkoittaa kehon sisälämpötilan laskua alle 35 asteen. Silloin lämmöntuotanto ei enää riitä korvaamaan kylmässä menetettyä lämpöä. Ensioireita ovat voimakas paleleminen, tärinä ja kömpelyys. Mikäli lihasvärinä lakkaa, puhe puuroutuu ja liikkeet hidastuvat, on keho vaarassa. Hypoterminen ihminen on vietävä suojaan ja lämpimään. Märät vaatteet vaihdetaan kuiviin, ja lämmittäminen aloitetaan rauhallisesti: peitteillä, kehon lämmöllä tai lämpimillä juomilla. Kuumaa vettä ja äkillistä lämmitystä on vältettävä, sillä ne voivat heikentää verenkiertoa entisestään.
Päälähteenä käytetty: Suomen puolustusvoimat talvikoulutusopas 2004
