Paul ja Aggie: "Jokainen vieras on VIP"

Levin Sanomat aloitti marraskuussa juttusarjan, jonka keskiössä ovat tunturissa työskentelevät palvelualan väsymättömät ammattilaiset. Tähän mennessä haastateltavana ovat olleet safarioppaana toimiva Meri-Pauliina, joulun ykköstykki Joulupukki, taksikuskina työskentelevä Mika ja hotellin vastaanottovirkailija Hanna Heinonen. Tällä kertaa jututamme Levi Foxfiresin yrittäjäpariskuntaa, jolla on aina aikaa asiakkaalleen.

– Suo­mes­sa pu­hu­taan pal­jon VIP-asi­ak­kais­ta. Kei­tä he ovat? Mui­ta tär­ke­äm­piä asi­ak­kai­ta? Me koh­te­lem­me jo­kais­ta vie­ras­ta sa­mal­la ta­val­la. Jo­kai­nen vie­ras on tär­keä. Riip­pu­mat­ta sii­tä, on­ko hän mil­jo­nää­ri vai on­ko hän sääs­tä­nyt kol­me vuot­ta mat­kus­taak­seen luok­sem­me. Riip­pu­mat­ta sii­tä on­ko hän 20-, 50- vai 70-vuo­ti­as, Ag­niesz­ka ”Ag­gie” Olek hy­myi­lee.

Levi Fox­fi­re­sin yrit­tä­jät, Ag­gie ja puo­li­son­sa Paul Swal­low, tu­le­vat mi­nua vas­taan ul­ko-ovel­le. Saan läm­pi­män – ja ener­gi­sen – vas­taa­no­ton.

Goos­ber­ry-koi­ra tar­kas­taa mi­nut ja lauk­ku­ni, hää­rää ym­pä­ril­lä­ni, hau­kah­taa, joh­dat­taa mi­nut pe­rem­mäl­le, käy syö­mäs­sä nap­pu­loi­taan ja esit­te­lee le­lun­sa.

Tu­pa­keit­ti­ös­sä kaik­ki on kau­nis­ta. Met­sän­vih­re­ää, lu­men­val­ke­aa, tum­maa puu­ta.

Pöy­tään kan­ne­taan ap­pel­sii­ni-suk­laa­kak­ku ja ap­pel­sii­nil­la maus­tet­tua vet­tä. Kup­piin kaa­de­taan hy­vää kah­via.

Olo on kii­ree­tön ja ter­ve­tul­lut.

On help­po ku­vi­tel­la, mil­tä ma­joit­tu­jis­ta ja kyl­pi­jöis­tä tun­tuu, kun he saa­pu­vat Ag­gien ja Pau­lin vie­raik­si.

Yksityiskohdat ovat tärkeitä. Ne luovat tunnelman. Susi ja jääkarhu ovat majoitushuoneiden nimiä.

Kolmen tunnin aamiainen

Levi Fox­fi­res tar­jo­aa bou­ti­que-hen­kis­tä ma­joi­tus­ta ja yk­si­tyi­siä sau­na­e­lä­myk­siä. Vie­raat voi­vat yö­pyä unii­keis­sa vie­ras­huo­neis­sa, Ut­su­vaa­ran la­si­kat­toi­ses­sa mö­kis­sä tai en­si tal­ve­na myös uu­des­sa, ta­lon vie­rel­le nou­se­vas­sa pik­ku­mö­kis­sä. Ark­ti­sen kyl­py­län eli pi­ha­sau­nan ja kyl­py­tyn­ny­rin asi­a­kas voi va­ra­ta yk­si­tyis­käyt­töön­sä.

Ag­gie ja Paul vä­lit­tä­vät ai­dos­ti vie­rais­taan. He te­ke­vät kaik­ken­sa var­mis­taak­seen, et­tä jo­kai­nen vie­ras naut­tii lo­mas­taan.

Pa­ris­kun­nan pu­hees­sa tois­tu­vat sa­nat ta­sa­puo­li­suus, ys­tä­väl­li­syys ja kun­ni­oit­ta­mi­nen.

– Ta­voit­teem­me on, et­tä vie­ras ko­ki­si tul­leen­sa ys­tä­vien­sä luo ky­lään. An­nam­me ti­laa heil­le, jot­ka ha­lu­a­vat ti­laa ja olem­me saa­ta­vis­sa heil­le, jot­ka ha­lu­a­vat pu­hua, Paul sa­noo.

Ajan an­ta­mi­nen tar­koit­taa esi­mer­kik­si kol­men tun­nin aa­mi­ais­ta. Jos vie­raat ha­lu­a­vat kes­kus­tel­la, Ag­gie ja Paul vii­py­vät aa­mi­ais­huo­nees­sa koko aa­mu­päi­vän.

– Al­ku­ai­koi­na mi­nua ah­dis­ti, jos vie­raal­la oli lo­mast­res­siä. Sit­ten ym­mär­sin, et­tä osa ih­mi­sis­tä tar­vit­see enem­män apua lo­man­sa jär­jes­te­lyis­sä. Kun käy­tän enem­män ai­kaa­ni ja ener­gi­aa­ni aut­ta­mi­seen, pys­tyn hel­pot­ta­maan hei­dän olo­aan, Paul poh­tii.

Englantilainen insinööri ja puolalainen uraohjus

En­nen Le­vil­le muut­to­aan ja yrit­tä­jik­si ryh­ty­mis­tään Ag­gie ja Paul asui­vat Lon­toos­sa.

Puo­la­lai­nen Ag­gie työs­ken­te­li kan­sain­vä­li­ses­sä suu­ry­ri­tyk­ses­sä, teki pit­kiä päi­viä ja mat­kus­te­li pal­jon. Eng­lan­ti­lai­nen Paul oli in­si­nöö­ri ja val­ti­ol­la töis­sä.

Suur­kau­pun­gin elä­mä ja ora­van­pyö­räs­sä pyö­ri­mi­nen vä­syt­ti­vät. He ha­lu­si­vat elä­mäl­tään enem­män. Pa­ris­kun­ta et­si mat­koil­laan paik­kaa, jo­hon he ha­lu­ai­si­vat pe­rus­taa ma­joi­tu­sy­ri­tyk­sen.

Kun he sit­ten vuon­na 2017 saa­pui­vat lo­ma­mat­kal­le Le­vil­le, he tie­si­vät jo en­sim­mäi­se­nä päi­vä­nä, et­tä tän­ne he ha­lu­a­vat muut­taa.

Seu­raa­va­na syk­sy­nä Ag­gie ja Paul muut­ti­vat Kit­ti­lään.

Lap­pi on lu­mon­nut pa­ris­kun­nan. Re­von­tu­let, lumi, met­sä, luon­non­rau­ha, ys­tä­väl­li­set ih­mi­set. Kai­puu­ta Lon­too­seen ei ole.

Se, et­tä Ag­gie ja Paul ei­vät ole suo­ma­lai­sia, on ol­lut yri­tyk­sen etu.

– Ym­mär­räm­me kan­sain­vä­li­siä asi­ak­kai­ta, kos­ka olim­me it­se sa­mas­sa ase­mas­sa, kun tu­lim­me tän­ne en­sim­mäi­sen ker­ran, Ag­gie poh­tii.

He nä­ki­vät, et­tä ihan ta­val­li­nen pi­ha­sau­na ja huo­ne met­sän kes­kel­lä ovat elä­myk­siä.

Ihminen ihmiselle

Ag­gie ja Paul ha­lu­a­vat aut­taa jo­kais­ta vie­ras­taan, mut­ta myös kaik­kia mui­ta mat­kai­li­joi­ta. He ha­lu­a­vat ih­mis­ten tu­le­van Lap­piin ja lu­mou­tu­van.

Ag­gie on koon­nut Le­vin mat­kai­lu­vin­kit e-kir­jak­si. Kir­jas­sa on tie­toa muun mu­as­sa sääs­tä, ak­ti­vi­tee­teis­ta ja ra­vin­to­lois­ta, pu­keu­tu­mis­vink­ke­jä ja tie­ten­kin re­von­tu­li­tie­toa.

Ins­tag­ra­mis­sa Le­vi­Fox­fi­res-ti­lil­lä on 168 000 seu­raa­jaa.

– Eh­kä 30 pro­sent­tia jul­kai­suis­ta kos­kee mei­dän yri­tys­tä, lo­put 70 pro­sent­tia on Le­vin ja La­pin mark­ki­noin­tia ja tie­don­ja­koa, Ag­gie sa­noo.

Aggie Olek ja Paul Swallow rakastavat suomalaista luontoa ja puita. Tontille on parhaillaan rakenteilla uusi majoitusmökki. Jokainen pieninkin puuntaimi, joka jää mökin alle, surettaa heitä.

Vii­me tal­ve­na, kun lu­men mää­rä ai­heut­ti huol­ta, al­koi Paul teh­dä Ins­tag­ra­miin lu­mi­päi­vi­tyk­siä.

– Niis­tä tuli niin odo­tet­tu­ja, et­tä kun lun­ta sit­ten oli ja lo­pe­tin päi­vi­tys­ten te­ke­mi­sen, meil­tä ky­sel­tiin, et­tä mik­si päi­vi­tyk­siä ei enää teh­dä. Niin­pä jat­koin, Paul hy­myi­lee.

– Mei­dät tul­tiin jopa py­säyt­tä­mään ky­lil­lä, et­tä hei, te­hän olet­te ne lu­mi­päi­vi­tys­tyy­pit. Tun­nis­ti­vat koi­ras­ta, Ag­gie li­sää.

Ih­mi­set ovat ko­ke­neet Fox­fi­re­sin Ins­tag­ram-ti­lin niin tär­ke­äk­si tie­don­läh­teek­si, et­tä he tuo­vat Ag­giel­le ja Pau­lil­le lah­jo­ja – siis ih­mi­set, jot­ka ei­vät ole hei­dän asi­ak­kai­taan.

– Ker­ran aust­ra­li­a­lais­nai­nen ko­put­ti oveem­me. Hän toi tu­li­ai­sia Aust­ra­li­as­ta as­ti, Ag­gie hy­myi­lee.

Kauneus on yksityiskohdissa

Kun vie­raat tal­vel­la as­tu­vat Ag­gien ja Pau­lin aa­mi­ais­huo­nee­seen, pöy­däl­lä loi­mot­taa kynt­ti­löi­tä ja taus­tal­la soi rau­hal­li­nen mu­siik­ki. Val­ta­va ik­ku­na avau­tuu lu­mi­peit­tei­seen met­sään.

Ag­giel­le ja Pau­lil­le on tär­ke­ää, et­tä jo­kai­nen yk­si­tyis­koh­ta on har­kit­tu ja et­tä jo­kai­nen ta­va­ra on juu­ri oi­kea.

– Ih­mi­sel­le, joka as­tuu ti­laan, täy­tyy tul­la sel­lai­nen wow, aah, iha­naa -olo. Ti­lan täy­tyy tuot­taa hy­vää oloa, Ag­gie ku­vai­lee.

Sa­mal­la ta­val­la har­kit­tu on myös sau­nan ja jo­kai­sen ma­joi­tus­huo­neen si­sus­tus.

Yk­si tä­män ke­sän pro­jek­teis­ta on uu­den ma­joi­tus­mö­kin ra­ken­ta­mi­nen. Pal­jon ai­kaa me­nee oi­ke­an tun­nel­man luo­mi­seen.

Saunan terassilta näkyy tunnelmallinen kota. Kodan viereen rakennetaan uutta majoitusmökkiä.

”Olen onnellisempi Lapissa”

– Olen sees­tei­sem­pi ja on­nel­li­sem­pi. Lon­toos­sa olin kuu­lui­sa är­ty­nei­syy­des­tä­ni. Aa­mui­sin työ­ka­ve­rit ei­vät ha­lun­neet lä­hes­tyä mi­nua, kos­ka olin niin hil­jai­nen, Paul to­te­aa.

Mo­lem­pien ar­vot ovat muut­tu­neet.

– Lon­toos­sa aja­tel­laan pal­jon, mitä muut ajat­te­le­vat. Tääl­lä en ajat­te­le sel­lais­ta, Paul sa­noo.

– Elä­mä oli ul­ko­nä­kö­kes­keis­tä. Hiuk­set, vaat­teet, kyn­net ja meik­ki piti ol­la ojen­nuk­ses­sa. Nyt voin huo­let­ta ol­la päi­vän verk­ka­reis­sa ja ku­va­ta Ins­tag­ram-vi­de­oi­ta mei­kit­tä, Ag­gie jat­kaa.

Tal­vi­se­son­git ovat Le­vil­lä työn­täy­tei­siä. Työ­päi­vät voi­vat ve­nyä 16-tun­ti­sik­si. Se ei kui­ten­kaan hait­taa, kun osan on it­se va­lin­nut ja saa teh­dä sitä, mis­tä naut­tii.

– Il­lal­la olen vä­sy­nyt, mut­ta hy­myi­len, Ag­gie sa­noo.