Pia Penttala: Rutiinit ja rytmit lomallakin

Loma lasten kanssa – uhka vai mahdollisuus? Mahdollisuus tietenkin! Koko Suomen supernanny Pia Penttala kertoo, kuinka välttää pahimmat kompastuskivet.

Ar­jen Jedi-mes­ta­ri, kas­va­tuk­sen Mac­Gy­ver ja per­hei­den per­so­nal trai­ner. Tätä kaik­kea on Pia Pent­ta­la, eri­tyis­ta­son psyko- ja per­he­te­ra­peut­ti, joka on su­kel­ta­nut suo­ma­lais­per­hei­den olo­huo­nei­siin Su­per­nan­ny Suo­mi -oh­jel­mal­laan jo vii­den tuo­tan­to­kau­den ver­ran.

Edes­sä­ni is­tu­va nai­nen to­ti­ses­ti vas­taa juu­ri sitä mie­li­ku­vaa, jon­ka ruu­dus­ta saa: pulp­pu­a­van iloi­nen ja nau­ra­vai­nen mut­ta sa­mal­la myös lem­pe­än jä­mäk­kä ja rau­hal­li­nen.

Kes­kus­te­lem­me mat­kus­ta­mi­ses­ta ja lo­mai­le­mi­ses­ta las­ten kans­sa. Oli mat­ka tu­hat ki­lo­met­riä au­tol­la tai pari tun­tia len­tä­en, ai­kui­sil­ta tar­vi­taan pit­kää pin­naa ja re­pul­li­nen nik­se­jä su­ju­vaan reis­saa­mi­seen.

– Lap­sel­le lo­ma­kin on ar­kea. Lap­si elää 24/7 ai­van sa­moil­la aja­tuk­sil­la, tai­doil­la, pet­ty­myk­sil­lä ja unel­mil­la kuin ko­to­na. Hän ei ajat­te­le, et­tä nyt on loma, jo­ten lu­en­pa rau­has­sa kir­jaa tai tui­jo­tan ik­ku­nas­ta, Pia sa­noo.

Pia viihtyy Levillä kaikkina vuodenaikoina. Talvella hän nauttii laskettelemisesta ja hiihtämisestä.

Lo­maan liit­tyy myös pal­jon odo­tuk­sia. On eh­kä sääs­tet­ty kau­an tai ajan­koh­ta on ai­noa het­ki vuo­des­sa, jol­loin koko per­he pää­see yh­des­sä reis­suun.

Pia muis­tut­taa, et­tä jo en­nen mat­kal­le läh­te­mis­tä on­kin hyvä is­tah­taa alas ja poh­tia, mit­kä ovat kun­kin per­heen­jä­se­nen tar­peet lo­mal­la.

– Jos ai­kui­nen ot­taa kär­keen omat tar­peen­sa, tör­mäys­kurs­si on taat­tu, Pia to­te­aa.

– On huo­leh­dit­ta­va, et­tä loma pal­ve­lee koko per­het­tä, hän jat­kaa.

Ennakoinnista liikkeelle

Te­le­vi­si­os­sa Pia on to­tut­tu nä­ke­mään eri­lais­ten per­he­kaa­os­ten suit­si­ja­na. Le­vin mö­kil­lään Pian ei tar­vit­se suit­sia mui­ta kuin kah­ta hy­vin in­no­kas­ta lab­ra­do­rin­nou­ta­jaan­sa. Hä­nen omat lap­sen­sa ovat jo ai­kui­sia.

– Olem­me kul­ke­neet reis­suil­la las­tem­me kans­sa sii­tä saak­ka, kun he oli­vat ihan pie­niä. Olim­me to­del­la on­nek­kai­ta, kun saim­me ai­na tal­vi­sin jär­jes­ty­mään lo­ma­vii­kon tääl­lä, Pia ker­too.

Kun Pia myö­hem­min työs­ken­te­li las­ten­suo­je­lus­sa, hän ha­lu­si tar­jo­ta sa­mo­ja ko­ke­muk­sia myös muil­le kuin vain omil­le lap­sil­leen.

– Olen ol­lut kym­me­niä ker­to­ja Le­vil­lä eri-ikäis­ten las­ten ja nuor­ten kans­sa hiih­tä­mäs­sä ja las­ket­te­le­mas­sa. Se on luo­nut vie­lä suu­rem­paa mer­ki­tys­tä sil­le, mitä tämä tun­tu­ri an­taa.

Pia Penttala osti puolisonsa kanssa mökin Leviltä vuosi sitten. Edellisen Levin mökkinsä he myivät korona-aikaan pois. “Omien lastemme polut olivat siinä vaiheessa ulkomailla ja kuljimme heidän perässään. Pian alkoi kuitenkin tuntua, että jotain puuttuu, ja se oli Levi.”

Kos­ka Pi­al­la on am­mat­ti­tai­ton­sa li­säk­si rop­pa­kau­pal­la käy­tän­nön ko­ke­mus­ta las­ten kans­sa reis­saa­mi­ses­ta, on ai­ka lyö­dä Su­per­nan­nyn par­haat reis­su­vin­kit pöy­tään.

Aloi­te­taan pak­kaa­mi­ses­ta.

– En­sin­nä­kin jo­kai­sel­la on ol­ta­va oma kas­si, jos­sa on omat va­rus­teet. On ihan kau­he­aa, jos olet unoh­ta­nut jo­tain tär­ke­ää, joka pi­tää sit­ten siel­lä lo­mal­la os­taa. Se saat­taa na­ker­taa lo­ma­bud­jet­ti­a­kin.

Pak­kaa­mi­nen vaa­tii huo­lel­li­suut­ta. Ja vaik­ka lap­set oli­si­vat oma­toi­mi­sia tei­ne­jä, he­kin tar­vit­se­vat oh­jaus­ta.

– Ei voi an­taa pe­rik­si tei­nil­le, joka on läh­dös­sä val­koi­sil­la ten­na­reil­la Lap­piin. Ja ne pit­kät kal­sa­rit pi­tää su­jaut­taa vaik­ka sa­laa sin­ne lauk­kuun, Pia nau­raa.

En­sim­mäi­nen to­del­li­nen ko­e­tin­ki­vi on yleen­sä mat­ka. Pia toi­voo, et­tei tu­hat ki­lo­met­riä au­tos­sa tar­koi­ta 14 tun­tia ruu­tu­ai­kaa.

– Mat­kus­ta­mi­seen kuu­luu ym­pä­ris­tön huo­mi­oi­mi­nen. Se­kin on per­heen kans­sa yh­des­sä ole­mis­ta, eri ti­las­sa vain. Eväis­tä tu­lee ki­vo­ja muis­to­ja ma­ku­jen kaut­ta, ja jot­kut ke­rää­vät au­to­mat­koil­la rek­ka­rei­ta tai tie­tyn vä­ri­siä au­to­ja.

Tyl­sää­kin saa ol­la.

– Au­tos­sa is­tu­mi­nen ja mai­se­mien kat­se­lu rau­hoit­taa las­ta ja an­taa ti­laa mie­li­ku­vi­tuk­sel­le. Jos lap­si on koko mat­kan kän­nyk­kä kä­des­sään ja luu­rit pääs­sään, ei syn­ny kes­kus­te­lua ei­kä ti­laa ajat­te­lul­le, ja kun pää­set il­lal­la mö­kil­le, kä­sis­sä­si on hy­vin tyy­ty­mä­tön mu­ku­la ja en­sim­mäi­nen per­he­rii­dan paik­ka.

Pia muistuttaa, että lomalla kannattaa jättää aikaa olemiselle ja ihan vain mökkeilylle. Mökin pihapiirin lumikinokset voivat olla päivän paras juttu.

Myös lo­ma­oh­jel­man suh­teen en­na­koin­ti ja suun­nit­te­lu on kai­ken a ja o. Suo­rit­ta­mi­sen si­jaan loma-ai­ka­tau­luun on hyvä jät­tää rei­lus­ti väl­jyyt­tä.

– Pai­kas­ta toi­seen juok­se­mi­ses­sa ei ole mi­tään jär­keä. Läh­tö­koh­dak­si kan­nat­taa ot­taa se, et­tä eh­di­tään ol­la per­heen kans­sa yh­des­sä ja ihan vaan mök­keil­lä.

Jos per­hees­sä on vau­vai­käi­nen tai taa­pe­ro ja isom­pia lap­sia, van­hem­pien täy­tyy ja­kau­tua te­ke­mään las­ten kans­sa eri asi­oi­ta. Pia muis­tut­taa, et­tä var­sin­kin pie­net lap­set tar­vit­se­vat ru­tii­nit myös lo­mal­la.

– Jos et pidä kiin­ni ru­tii­neis­ta, am­mut it­se­ä­si nilk­kaan. Lap­si­per­heen lo­ma­viik­koon kuu­luu ai­na tiet­ty ar­ki­kin. Ja jos van­hem­mat ha­lu­a­vat het­ken yh­teis­tä ai­kaa, Le­vil­lä on mu­ka­vas­ti tar­jol­la las­ten­hoi­to­pal­ve­lui­ta.

Kiperiäkin hetkiä tulee

Rii­doil­ta ei kui­ten­kaan ai­na väl­ty­tä hy­väl­lä­kään suun­nit­te­lul­la. Jos­kus asi­at ei­vät vain on­nis­tu ja lo­mal­la tu­lee vas­taan huo­no het­ki – sel­lai­siin on myös Su­per­nan­ny tör­män­nyt.

– Olen ol­lut mon­ta ker­taa vuo­sien ai­ka­na ti­lan­teis­sa, jois­sa lap­si on saa­nut ki­la­rit rin­tees­sä. Pie­ni huu­taa, ja 60-sent­ti­set suk­set osoit­ta­vat koh­ti tai­vas­ta. Sii­nä sit­ten vain odo­tel­laan het­ken ai­kaa, et­tä kiuk­ku me­nee ohi ja sit­ten jat­ke­taan mat­kaa.

Tun­ne­ti­lan muut­ta­mi­nen len­nos­ta voi toi­mia.

– Voi kiin­nit­tää huo­mi­on jo­hon­kin ihan muu­hun, sa­noa vaik­ka, et­tä hei kat­so­pa, me­ni­kö tuos­ta lin­tu ohi ja vit­si kun se me­ni­kin ko­vaa, Pia an­taa esi­mer­kin.

Nuor­ten kans­sa voi ol­la vai­ke­am­paa.

– Siel­tä kun tu­lee ruk­ka­sen al­ta kes­ka­ria, jou­tuu het­ken ai­kaa seu­rai­le­maan, et­tä mi­hin tämä ti­lan­ne täs­tä me­nee, Pia nau­rah­taa.

Sitä ei kui­ten­kaan ole syy­tä mu­reh­tia, mitä muut ih­mi­set sa­no­vat tai nä­ke­vät.

– Tei­nil­lä kun vi­tut­taa ura­kal­la, mil­lä muul­la se saa sen pois kuin pus­ke­mal­la sen ulos. Tääl­lä on on­nek­si met­sää ja lää­niä, mis­sä ol­la, kyl­lä luon­to ot­taa pa­han olon vas­taan.

Pia muis­tut­taa, et­tä van­hem­mat tun­te­vat oman lap­sen­sa par­hai­ten ja tie­tä­vät, mi­hin hän ky­ke­nee.

– Lap­si tai nuo­ri ei ky­ke­ne lo­mal­la sel­lai­siin asi­oi­hin, joi­hin hän ei pys­ty ko­to­na­kaan ar­jes­sa. Tar­vi­taan maa­lais­jär­keä ja tur­val­li­suut­ta, ei yli­suo­rit­ta­mis­ta.

Kutkuttava kulttuurishokki

Pu­hum­me Pian kans­sa pal­jon muis­tois­ta ja nii­den muo­dos­tu­mi­ses­ta. Usein ai­kui­se­na muis­ta­mam­me asi­at ei­vät ole nii­tä, jot­ka ovat mak­sa­neet eni­ten.

– Yh­des­sä ole­mi­nen, lu­miuk­ko­jen tai lu­mi­luo­lien te­ke­mi­nen, sau­no­mi­nen ja sau­nas­ta han­keen juok­se­mi­nen. Ne ovat nii­tä jut­tu­ja, jois­ta jää ki­vo­ja lap­suus­muis­to­ja.

Lap­pi ja Levi tu­li­vat Pi­al­le tu­tuik­si jo hä­nen oman lap­suu­ten­sa lo­mil­ta. 70-lu­vul­ta hä­nel­le ovat jää­neet mie­leen kes­kel­lä tie­tä kul­ke­vat po­rot, luon­nos­sa ole­mi­nen ja mö­kit, jot­ka pie­ni­ne ik­ku­noi­neen oli­vat ko­vin hä­mä­riä.

– Se oli mie­let­tö­män kut­kut­ta­va kult­tuu­ris­hok­ki. Kun tu­let tän­ne Ou­lun ala­puo­lel­ta, jo pelk­kä lumi on iso jut­tu, Pia ku­vai­lee.

Le­vin lo­mil­laan Su­per­nan­nyn sy­dä­mes­sä läi­käh­te­lee, kun hän kat­se­lee lap­si­per­hei­tä, jot­ka ul­koi­le­vat ja liik­ku­vat.

– Pu­hu­taan pal­jon sii­tä, kuin­ka vä­hän lap­set tänä päi­vä­nä liik­ku­vat, ja sik­si on upea näh­dä kuin­ka eri-ikäi­set, eri­maa­lai­set ja eri­lai­sil­la tai­doil­la va­rus­te­tut ih­mi­set naut­ti­vat liik­ku­mi­ses­ta. La­duil­la tu­lee vas­taan ai­kui­sia ah­ki­oi­den kans­sa. Siel­lä pie­net is­tu­vat tyy­ty­väi­si­nä ja saa­vat lii­kun­nan iloa ja mal­lia. Se on ihan hir­ve­än ilah­dut­ta­vaa, hän sum­maa.