Perinteisen latukahvilaherkun lisäksi Rauduskylän latukahvilassa voi nauttia myös suolaisen tai makean arktisen vohvelin.
Rauduskylän latukahvila uudistui – vohveleita ja taidetta perinteisten herkkujen lisäksi
Rauduskylän latukahvila on ollut tämän talvikauden uusien yrittäjien käsissä. Perinteistä taukopaikkaa pyörittävät nyt yrittäjäpariskunta Noora Heikinheimo ja Timo Helaniva. Latukahvilan lisäksi heillä on mökkihuolintaa Levillä sekä siivous- ja catering-palveluja Kittilän alueella. Kolmena kesänä he ovat pitäneet Mikkolan kesäkahvilaa Kiistalassa.
– Isovanhempani asuivat aikoinaan Rauduskylässä, joten en tullut tänne ihan muukalaisena, Helaniva hymyilee.
Pakkasmittari näyttää –25 astetta, aurinko paistaa ja latukahvila on juuri avattu. Suksiteline kahvilan edessä on vielä tyhjä, ja Helaniva ehtii istahtaa hetkeksi kahvikupin ääreen. Tuoreiden munkkien tuoksu hiipii keittiön puolelta.
– Edellinen yrittäjä piti kahvilaa yli kymmenen vuotta ja jäi nyt eläkkeelle. Ellemme olisi ottaneet vetovastuuta, paikan tarina olisi saattanut päättyä, hän kertoo.
Ennen avaamista uudet yrittäjät remontoivat kahvilan yhdessä kittiläläisen sisustussuunnittelija Marita Hämäläisen kanssa. Aiemmin kyläkauppana toimineessa rakennuksessa on runsaasti tilaa, ja pariskunta halusi säilyttää sen avaruuden ja valoisuuden. He maalasivat seiniä ja asensivat tuppeensahatusta laudoista tehdyt paneelit. Lisäksi seinillä on vanhoja esineitä kaupan ajalta sekä viiden taiteilijan näyttely.
– Tällä kaudella esillä on Tiikku Mäkitalon, Marja-Terttu Puolakanahon, Anja Sirkan, Pekka Helanivan ja Puuterikukka Sirkkavaaran teoksia, Helaniva kertoo.
Lihapiirakka takaisin listalle
Uudet yrittäjät uudistivat latukahvilan tuotelistaa ennen avajaisia. Helaniva oli itse tiskin takana kauden alussa, kun sisään tullut asiakas tiedusteli lihapiirakoita. Yrittäjä joutui sanomaan, ettei niitä enää ole listalla. Kun seuraavanakin päivänä toinen asiakas pyysi lihapiirakkaa, Helaniva totesi, että kyseiset tuotteet palaavat nyt valikoimaan.
Kaakao tai kuuma mehu ja munkki ovat myös Rauduskylän latukahvilan asiakkaiden kestosuosikkeja. Kahvilassa on myös joka päivä tarjolla poronmakkarakeittoa sekä uutuutena suolaisia ja makeita arktisia vohveleita.
– Savuporo-puolukka-vohveli on selvästi suosituin vohvelimme. Muita suolaisia vaihtoehtoja ovat savulohi-kuusenkerkkä- ja feta-nokkospesto-vohvelit. Makeissa vohveleissa makuja ovat puolukka-kinuski, mustikka-valkosuklaa ja oma suosikkini hilla-tunturikoivu, Helaniva kertoo.
Talvikauden alussa latukahvilassa ovat poikenneet sekä kelkkailijat että hiihtäjät – onpa joku saapunut paikalle porollakin. Myös paikalliset ovat käyneet potkureilla ja läskipyörillä tervehtimässä uusia yrittäjiä ja katsastamassa paikan uutta ilmettä. Alkuvuoden kireä pakkanen on verottanut hiihtäjien määrää, mutta Helaniva uskoo, että hiihtolomien jälkeen kävijämäärä lisääntyy.
– Pakkaset varmasti alkavat hellittää, ja keväthanget kutsuvat tunturiin. Osa hiihtäjistä tulee Könkäältä Tonttulasta ja osa hiihtää Leviltä Marja-Leenan latukahvilan kautta, Helaniva kertoo.
Kuumaa mehua pakkaspäivään
Inga-Maria Vaara pysähtyy latukahvilan pihaan pipo huurteessa ja posket punaisina. Hän asettaa suksensa telineeseen ja kiirehtii lämpimään. Kahvilassa hän kysyy ihmetellen, kuinka paljon pakkasta oikein on. Inga-Marian mökillä Koutamaalla mittari oli aamulla näyttänyt –13 astetta.
– Jätin auton Levijärven kupeeseen ja hiihdin tänne noin 15 kilometriä. Ajattelin, että vältän tänään alamäkiä. Viima tuntuu kasvoissa niin kylmältä, vaikka on teipit poskissa ja nenässä, hän sanoo.
– Tänne on hieno reitti: paljon tasaista suota ja välillä kaunista metsää, jossa on tuulensuojassa, hän jatkaa.
Inga-Maria Vaara valitsi Rauduskylän latukahvilan taukopaikaksi, koska reitti sinne oli tasaista ja kaunista maastoa.
Karkkilasta hiihtolomalle tullut Inga-Maria aikoo hiihtää viikon aikana 210 kilometriä, koska hiihti sen määrän myös neljä vuotta sitten. Nyt takana ovat jo Levin kierros ja Muusan lenkki. Loppuviikolla vuorossa ovat Aakenuspirtin lenkki ja Loukisenvaara.
– Paras hiihtomuistoni on, kun hiihdin tokaluokkalaisena Kätkän lenkin, joka oli silloin 16 kilometriä, hän hymyilee ja suuntaa ostamaan kuumaa mehua.
