Rohkeus kantoi Robinia ja Elinaa – nyt Cleanbros kasvaa vauhdilla

Levin Sanomat aloitti viime vuonna juttusarjan, jonka keskiössä ovat tunturissa työskentelevät palvelualan väsymättömät ammattilaiset. Tähän mennessä haastateltavina ovat olleet safarioppaana toimiva Meri-Pauliina, joulun ykköstykki Joulupukki, taksikuski Mika ja hotellin vastaanotossa työskentelevä Hanna. Tällä kertaa jututimme Cleanbrosin Robinia ja Elinaa, joiden työ ja arki ovat kietoutuneet asiakaspalvelun ympärille.

– Jos pää­sen edes isän ra­vin­to­laa sii­vo­a­maan ja saan syö­dä sa­mal­la ja pu­he­lin­las­kun­kin mak­set­tua, ote­taan ris­ki ja kat­so­taan, kuin­ka käy, Ro­bin Ala­ta­lo ku­vai­lee Cle­anb­ro­sin pe­rus­ta­mi­sai­ko­ja pa­rin vuo­den ta­kaa.

Hy­vin kävi. Vas­ta pari vuot­ta toi­mi­nut sii­vou­sa­lan yri­tys te­kee jo mil­joo­na­lii­ke­vaih­toa.

– Mei­dän vah­vuuk­si­am­me ovat mah­ta­va tii­mi, no­pea re­a­goin­ti­ky­ky ja suo­ra yh­tey­den­pi­to. Jos jos­sain on teh­ty vir­he, läh­dem­me heti pai­kan pääl­le ja kor­jaam­me asi­an. Jo­kai­nen te­kee jos­kus vir­heen, mut­ta se, mi­ten vir­he hoi­de­taan, on kai­ken a ja o, Ro­bi­nin puo­li­so ja Cle­anb­ro­sin myyn­ti- ja mark­ki­noin­ti­joh­ta­ja Eli­na Ol­li­kai­nen sa­noo.

Ali Saad, yh­ti­ö­kump­pa­ni Cle­anb­ro­sis­sa, on ku­vail­lut use­aan ot­tee­seen, et­tä Ro­bin ja Eli­na ei­vät sovi pe­rin­tei­seen suo­ma­lai­seen pe­rus­tyyp­piin.

– Me em­me toi­mi tiu­kas­ti by the book, vaan an­nam­me ti­laa eri­lai­sel­le ajat­te­lul­le. Ja niin on pak­ko ol­la­kin, kun yri­tyk­ses­säm­me työs­ken­te­lee työn­te­ki­jöi­tä yli 20 kan­sa­lai­suu­des­ta, Ro­bin sum­maa.

Eroja alueittain ja asiakkaittain

Is­tum­me lau­an­tai­aa­mu­na Ut­su­vaa­ras­sa upe­as­sa har­maan­hoh­toi­ses­sa ke­lo­hu­vi­las­sa. Mai­se­ma peit­tyy sank­kaan su­muun, mut­ta jo jyl­hä hu­vi­la it­ses­sään on vai­kut­ta­va.

– Le­vil­lä lau­an­tai ei ole yh­tä va­kiin­tu­nut vaih­to­päi­vä kuin esi­mer­kik­si Yl­läk­sel­lä. On pal­jon myös ly­hy­em­pää vii­py­mää. Ja on­nek­si on, se hel­pot­taa mei­dän työ­täm­me, Eli­na jut­te­lee.

Le­vil­lä ja myös Ro­va­nie­mel­lä use­at Cle­anb­ro­sin koh­teet ovat juu­ri tä­män ke­lo­hu­vi­lan kal­tai­sia – pre­miu­mia.

– Mut­ta mah­tuu jouk­koon mo­nen­lai­sia mui­ta­kin koh­tei­ta. Meil­le sil­lä ei ole vä­liä, on­ko mök­ki van­ha vai luk­sus, kaik­ki sii­vo­taan, Eli­na ker­too.

Asi­a­kas­kun­nas­sa­kin on ero­ja alu­ei­den vä­lil­lä.

– Le­vil­lä sii­vouk­sis­ta kes­kus­tel­laan usein si­joit­ta­jan tai vä­lit­tä­jän kans­sa, ja se on to­del­la suo­ra­vii­vais­ta. Omis­ta­ja ei eh­kä kos­kaan edes it­se käy Le­vil­lä. Yl­läs­jär­vel­lä ja Äkäs­lom­po­los­sa käym­me kah­vit­te­le­mas­sa omis­ta­jien kans­sa, ja mo­nes­ti omis­ta­jat käyt­tä­vät it­se­kin koh­det­taan. Yl­läk­sel­lä omis­ta­jal­la on tun­ne­si­de mök­kiin­sä, Le­vil­lä ha­e­taan mak­si­maa­lis­ta tuot­toa, Eli­na ku­vai­lee.

Si­joi­tus­koh­de saat­taa ol­la hel­pom­pi sii­voo­jal­le.

– Si­joi­tus­koh­de on usein klii­ni­sem­pi ei­kä omis­ta­jal­le ole niin tark­kaa, mis­sä koh­das­sa jo­kin tyy­ny tai esi­ne si­jait­see, kun taas koh­tees­sa, jota omis­ta­ja it­se käyt­tää, voi ol­la hy­vin­kin tark­kaa, et­tä kaik­ki py­syy vi­sus­ti omil­la pai­koil­laan.

Ar­vo­tai­de ja rak­kaat esi­neet ovat Eli­nan mu­kaan vuok­ra­koh­teis­sa ris­ki.

– Ai­na jo­tain me­nee rik­ki, ei­kä sii­voo­ja vält­tä­mät­tä heti huo­maa, jos jo­tain on ka­don­nut tai ha­jon­nut.

Näi­tä­kin haas­tei­ta voi­daan hal­li­ta tek­nii­kan avul­la.

– Yk­si mer­kit­tä­vä syy on­nis­tu­mi­seen on to­del­la hyvä tek­ni­nen jär­jes­tel­mä. Meil­lä kaik­ki toi­mii mo­bii­lis­ti. Vä­hän kuin ho­tel­lin va­raus­jär­jes­tel­mä, mut­ta sii­vous­sof­ta. Kun sii­voo­ja on koh­tees­sa, hän avaa so­vel­luk­sen, jos­sa on tar­kat va­lo­ku­vat esi­mer­kik­si sii­tä, kuin­ka ta­va­rat ase­tel­laan, Eli­na ker­too.

– Olem­me vie­neet tä­män to­del­la pit­käl­le, kos­ka toi­mim­me vah­vas­ti pre­mium-ym­pä­ris­tös­sä, Ro­bin li­sää.

Ruotsinlaivalta oppia täsmällisyydestä

Se, mik­si Cle­anb­ro­sis­sa teh­dään asi­oi­ta juu­ri näin, juon­taa juu­ren­sa pa­ris­kun­nan his­to­ri­aan.

– Mi­nä­hän olen läh­töi­sin tääl­tä Kit­ti­läs­tä Kal­lon ky­läs­tä. Kä­vin vä­lil­lä opis­ke­le­mas­sa res­to­no­mik­si ja tu­lin sen jäl­keen Le­vil­le mat­kai­lu­a­lan myyn­ti­pääl­li­kök­si. Vä­lil­lä olen käy­nyt Ete­lä-Suo­mes­sa ja ul­ko­mail­la, mut­ta ai­na pa­lan­nut Le­vil­le, Eli­na ker­too.

Ro­bin puo­les­taan on syn­ty­jään Tuk­hol­mas­ta. Hä­nen van­hem­pan­sa oli­vat sii­vou­sy­rit­tä­jiä.

– Siel­tä sii­vou­sa­lan osaa­mi­se­ni on pe­räi­sin. Muu­tim­me Suo­meen, kun olin 13-vuo­ti­as. Aloi­tin ruot­sin­kie­li­ses­sä kou­lus­sa en­kä osan­nut sa­naa­kaan suo­mea.

Van­hem­pien­sa yri­tyk­seen Ro­bi­nis­ta ei tul­lut jat­ka­jaa. Yri­tys myy­tiin ja van­hem­mat ero­si­vat.

– Opis­ke­lu­je­ni ohes­sa olin N-Cle­a­nin kaut­ta Hil­to­nil­la il­ta­päi­vys­tä­jä­nä. Kun N-Clean haki Le­vil­le esi­mies­tä, tai­sin ol­la ai­noa, joka nos­ti kä­den pys­tyyn, et­tä minä voin läh­teä, Ro­bin nau­raa.

"Meidän vahvuuksiamme ovat mahtava tiimi, nopea reagointikyky ja suora yhteydenpito", Robin ja Elina sanovat.

Le­vil­lä Ro­bi­nin ja Eli­nan tiet koh­ta­si­vat. Eli­na työs­ken­te­li Levi Sui­te­sil­la, ja Ro­bi­nin luot­saa­ma N-Clean hoi­ti Levi Sui­te­sin koh­tei­ta. Vuo­den pääs­tä oli va­lin­nan paik­ka.

– Ro­bi­nin pes­ti päät­tyi ja uu­si oli Tuk­hol­mas­sa. Pää­tin läh­teä mat­kaan, Eli­na ker­too.

N-Clean laa­jen­si tuol­loin Ruot­siin. Ro­bin sai ker­ta­hei­tol­la joh­det­ta­vak­seen 400 työn­te­ki­jää.

– Teim­me ruot­sin­lai­vo­jen sii­vouk­sia. Sii­nä op­pi täs­mäl­li­syy­teen. Jos sii­voo­jat ei­vät ol­leet ajois­sa val­miit ja ul­ko­na lai­vas­ta, koko tii­mi sei­la­si Suo­meen, Ro­bin nau­rah­taa.

Eli­na puo­les­taan pää­si te­ke­mään “ult­ra-asi­a­kas­pal­ve­lua”.

– Tuk­hol­mas­sa avat­tiin Ame­ri­can Exp­res­sin Suo­men-hub. Se oli oi­kea on­nen­kan­ta­moi­nen ja ihan mie­le­tön ko­ke­mus. Mi­nul­le se oli vii­mei­nen niit­ti sii­hen, mitä asi­a­kas­pal­ve­lun laa­dun pi­tää ol­la.

Kak­si vuot­ta per­heen esi­koi­sen syn­ty­män jäl­keen oli ai­ka teh­dä pa­luu Suo­meen.

– Olem­me ai­na roh­ke­as­ti hy­pän­neet uu­teen ja sel­vin­neet, Ro­bin sa­noo.

Ko­ro­na-ai­ka toi seu­raa­van ison muu­tok­sen elä­mään. Eli­nan sil­loi­nen työ­so­pi­mus pe­rut­tiin, Ro­bin teki ko­to­na töi­tä ja per­hee­seen syn­tyi toi­nen lap­si.

– Minä reis­sa­sin töis­sä Tuk­hol­mas­sa ja otin tik­kua ne­nään aa­muin il­loin, Ro­bin muis­te­lee.

– Se oli ai­ka rank­kaa ai­kaa. Jon­kin ajan pääs­tä pää­tim­me muut­taa Ah­ve­nan­maal­le. Ro­bi­nin isäl­lä Jan­nel­la ja hä­nen puo­li­sol­laan Kir­sil­lä oli siel­lä ra­vin­to­la. Sil­loin aloin soi­tel­la heil­le ra­vin­to­la­ti­laa Le­vil­tä. Vas­taus oli, et­tä ra­vin­to­la­ti­laa ei nyt löy­dy, mut­ta tule sinä Eli­na tän­ne töi­hin.

Oli ai­ka pa­la­ta poh­joi­seen.

– Pa­la­sin sa­mal­le yri­tyk­sel­le, jol­le olin teh­nyt töi­tä mon­ta ker­taa ai­kai­sem­min­kin. Ro­bin puo­les­taan pa­la­si N-Cle­a­nil­le Le­vil­le ope­ra­tii­vi­seen teh­tä­vään.

– Vas­ta­sin isos­ta osas­ta Ke­min ja Le­vin vä­li­sen alu­een asi­ak­kuuk­sia. Kun Rau­no Nur­mi, mi­nun men­to­ri­ni, myi N-Cle­a­nin osak­keen­sa pois ja tuli uu­si joh­to, tun­tui, et­tä oli ai­ka ko­keil­la omia sii­piä.

Syn­tyi Cle­anb­ros.

Seuraava satsaus Rovaniemellä

Eli­nan ja Ro­bi­nin ta­ri­na on niin pit­kä ja vai­he­ri­kas, et­tä pe­räs­sä on vai­kea py­syä. On kui­ten­kin sel­vää, et­tä kaik­kea mat­kan var­rel­la rep­puun tart­tu­nut­ta on hyö­dyn­net­ty oman yri­tyk­sen ra­ken­ta­mi­ses­sa. Ei­kä mat­ka pää­ty Le­viin.

– Olem­me tänä syk­sy­nä muut­ta­neet Ro­va­nie­mel­le. Le­vil­lä olem­me vii­kon­lo­put ja vä­lil­lä käym­me vii­kol­la­kin. Ar­ki on kui­ten­kin hel­pom­pi jär­jes­tää Ro­va­nie­mel­lä, Eli­na sa­noo.

Ro­bin to­te­aa, et­tä yri­tys on suu­rin syy muut­toon.

– Olem­me laa­jen­ta­neet Ro­va­nie­mel­le. Se on niin iso mark­ki­na, et­tä siel­lä on ol­ta­va it­se ve­tä­mäs­sä yk­sik­köä. Lai­tam­me Ro­va­nie­mel­le pal­jon pauk­ku­ja ja in­ves­toim­me kas­vuun. Le­vil­lä toi­min­taa on vai­kea enää kas­vat­taa suu­rin harp­pauk­sin.

On­ko jat­ku­va muut­ta­mi­nen ras­kas­ta? Ei, Eli­na ja Ro­bin to­te­a­vat vä­lit­tö­mäs­ti.

– Olem­me ai­na mat­kus­ta­neet pal­jon, ei­kä meil­le oi­ke­as­taan ole vä­liä, mis­sä me asum­me. Toki Levi tun­tuu ai­na kai­kis­ta omim­mal­ta pai­kal­ta. On­han meil­lä ta­lo­kin tääl­lä eli sit­ten kun jos­sain koh­taa mei­tä ei enää tar­vi­ta Ro­va­nie­mel­lä, saa­tam­me muut­taa ta­kai­sin Le­vil­le, Eli­na poh­tii.

– Niin, tai jon­ne­kin ihan muu­al­le, Ro­bin hy­mäh­tää.

– Joo, ide­oi­ta kyl­lä riit­tää, nii­tä pi­tää en­nem­min vä­hän jar­ru­tel­la, Eli­na nau­raa.

Sii­vou­sa­lan työs­tä he ei­vät kui­ten­kaan tule luo­pu­maan.

– Jon­kun mie­les­tä sii­vou­sa­la voi kuu­los­taa tyl­säl­tä, mut­ta tämä on tosi ki­vaa työ­tä. Se pi­tää si­säl­lään niin pal­jon kaik­kea: upei­ta koh­tei­ta, eri­lai­sia omis­ta­jia ja jat­ku­vaa on­gel­man­rat­kai­sua.

Ja oman li­sä­maus­teen­sa ar­keen an­taa Bar­berb­ros, par­tu­ri­pal­ve­lu, joka toi­mii nyt sekä Kit­ti­län kir­kon­ky­läl­lä et­tä Yl­läs­jär­vel­lä.

– Par­tu­ri ei ole meil­le var­si­nai­nen bis­nes, mut­ta se­kin on yk­si tapa pal­vel­la asi­ak­kai­ta. Par­tu­rin pen­kis­tä on tul­lut meil­le asi­ak­kai­ta sii­vous­puo­lel­le ja sama toi­sin päin.