Saippuakauppias

Käsintehtyä saippuaa, ammatillista opetusta ja 40 000 ajokilometriä vuodessa. Kittiläläinen Sini Viinikka yhdistää päivätyön ja yrittäjyyden, jossa täyttyy myös mielekäs vapaa-ajanvietto: käsillä tekeminen, luovuus sekä luonnossa liikkuminen.

– Ta­va­taan­ko Sät­ke­nän Kar­hun­po­lul­la? Sini Vii­nik­ka eh­dot­taa, kun so­vim­me haas­tat­te­lus­ta.

Kit­ti­lä­läi­nen met­sä on­kin oi­va koh­taa­mis­paik­ka, sil­lä se on osa Vii­ni­kan Arc­tic So­a­pe­ry-tuo­te­merk­kiä, jon­ka va­li­koi­ma koos­tuu muun mu­as­sa kä­sin­teh­dyis­tä saip­puo­is­ta, ras­vois­ta ja voi­teis­ta.

– Saan ke­rä­tä raa­ka-ai­nei­ta met­säs­tä Met­sä­hal­li­tuk­sen luon­non­tuo­te­lu­val­la. Kit­ti­läs­sä on on­ne­kas ti­lan­ne, et­tä meil­lä on pal­jon Met­sä­hal­li­tuk­sen met­siä. Ke­rään pih­kaa, kerk­kää, koi­vun­leh­tiä, nok­kos­ta ja tie­ten­kin mar­jo­ja, mut­ta niis­tä en ole vie­lä teh­nyt saip­pu­aa. Kas­va­tan it­se muun mu­as­sa ke­hä­kuk­kaa ja Aloe Ve­raa, Vii­nik­ka ker­too.

Yleen­sä Vii­nik­ka vii­let­tää jo al­ku­ke­säs­tä met­säs­sä, mut­ta tänä vuon­na hän yrit­tää malt­taa odot­taa lo­man­sa al­kuun.

– Ke­sän tulo on ol­lut tänä vuon­na sen ver­ran myö­häs­sä, et­tä ker­kät ei­vät ole vie­lä val­mii­ta ke­rät­tä­vik­si. Yleen­sä täs­sä vai­hees­sa on huo­li, et­tä kaik­ki pi­täi­si eh­tiä teh­dä yh­tä ai­kaa – työt ja raa­ka-ai­nei­den ke­ruu.

"Kittilä on siitä ihana paikka, että vaikka asumme keskustassa, omasta pihasta pääsee metsään."

Kuka käyttää kaiken tämän saippuan?

Töil­lä Vii­nik­ka tar­koit­taa päi­vä­työ­tään am­ma­til­li­se­na opet­ta­ja­na. Vii­nik­ka työs­ken­te­lee ra­vin­to­la-alan opet­ta­ja­na Am­mat­ti­o­pis­to Lap­pi­al­la, Muo­ni­on toi­mi­pis­tees­sä, pää­vas­tuul­laan verk­ko-ope­tus. Op­pi­lai­ta on ym­pä­ri Suo­mea, Hel­sin­gis­tä Kil­pis­jär­vel­le. Työ­viik­ko voi vie­räh­tää naa­pu­ri­kun­nan si­jaan Sal­las­sa tai Ou­lus­sa, ja au­ton mit­ta­riin ker­tyy vuo­des­sa hel­pos­ti 40 000 ajo­ki­lo­met­riä.

– Olen opet­ta­ja­na vie­nyt pol­ku­a­ni eri­tyi­so­pe­tuk­sen suun­taan, ja olen opis­kel­lut am­ma­til­li­sek­si eri­tyi­so­pet­ta­jak­si sekä kult­tuu­ri- ja kie­li­sen­si­tii­vis­tä kas­va­tus­ta.

En­nen opet­ta­jan uraan­sa Vii­nik­ka työs­ken­te­li ra­vin­to­la-alal­la, mut­ta ter­veys­syyt pa­kot­ti­vat luo­pu­maan fyy­si­ses­ti ras­kaas­ta työs­tä. Kiin­nos­tus luon­non­tuo­te­a­laan syn­tyi ny­kyi­sen työn ins­pi­roi­ma­na.

– Mi­nul­la oli Vil­li­ruo­kaa am­mat­ti­keit­ti­ös­sä -opin­to­ko­ko­nai­suus, jos­ta ha­lu­sin ke­hit­tää si­säl­löl­li­ses­ti laa­duk­kaan. Läh­din opis­ke­le­maan luon­non­tuo­te­a­lan opin­to­ja Lap­pi­al­la Muo­ni­os­sa.

Metsähallituksen metsätalouskäytössä olevista monikäyttömetsistä voi kerätä esimerkiksi kuusenkerkkiä, pihlajan silmuja, pihkaa ja havuja henkilökohtaisella luonnontuoteluvalla. Luvan voi ostaa Eräluvat.fi-palvelusta.

Vii­nik­ka pää­si ko­kei­le­maan opin­to­jen ai­ka­na, mi­hin kaik­keen luon­non­tuot­tei­ta voi käyt­tää ja ja­los­taa. Im­pul­sii­vi­sen ja luo­van luon­teen omaa­va­na hän in­nos­tui kai­kis­ta uu­sis­ta mah­dol­li­suuk­sis­ta, mut­ta yk­si vei voi­ton: saip­pua.

– Ta­ju­sin, et­tä voin ym­pä­tä sii­hen pih­kaa, yrt­te­jä, ihan kaik­kea. Ko­kei­lin en­sim­mäi­sen ker­ran saip­pu­an te­ke­mis­tä jo kak­si­kym­men­tä vuot­ta sit­ten ys­tä­vä­ni An­nen kans­sa. Teim­me ker­ral­la ki­lon pa­lan, ja sii­tä riit­ti vuo­dek­si koko su­vun tar­pei­siin, Vii­nik­ka nau­rah­taa.

Vii­nik­ka al­koi tes­tail­la eri­lai­sia yh­dis­tel­miä, ja pian kävi il­mi, et­tä saip­pu­aa val­mis­tuu yli oman tar­peen. Kuka tä­män kai­ken käyt­tää?

– Kos­me­tii­kas­sa eli saip­puo­is­sa ja voi­teis­sa täy­tyy teh­dä tur­val­li­suus­sel­vi­tyk­set, joka on kal­lis­ta ja ai­kaa vie­vää. Se meni väis­tä­mät­tä sii­hen, et­tä jos ha­lu­an teh­dä tuot­teen, jota voin myy­dä, se täy­tyy teh­dä am­mat­ti­mai­ses­ti.

Sii­tä läh­ti aja­tus yri­tyk­sen pe­rus­ta­mi­ses­ta, jos­ta on nyt kol­mi­sen vuot­ta. Sa­moi­hin ai­koi­hin kak­si Vii­ni­kan lap­sis­ta muut­ti omil­leen ja oma­ko­ti­ta­loon tuli ti­laa. Ter­veys­tar­kas­ta­ja oli mu­ka­na laa­ti­mas­sa suun­ni­tel­mia, kun iso ko­din­hoi­to­huo­ne re­mon­toi­tiin saip­pu­a­pa­jak­si.

– Toi­min­ta­ni on ai­ka pie­ni­muo­tois­ta. Jos ha­lu­ai­sin teh­dä sii­tä suu­rem­paa ja te­ol­li­sem­paa, ja et­tä sai­sin sii­tä var­mas­ti lei­vän, se vaa­ti­si, et­tä pys­tyi­sin nos­ta­maan pai­na­via raa­ka-ai­ne­pak­kauk­sia.

Arctic Soaperyn tuotteita on myynnissä muun muassa Kittilässä Lumitähdessä ja Ylläspuodissa Ylläsjärvellä.

Vii­nik­ka luo­kit­te­lee­kin yri­tys­toi­min­tan­sa tois­tai­sek­si har­ras­ta­ja­mai­sek­si. Arc­tic So­a­pe­ryl­lä on muu­ta­mia jäl­leen­myy­jiä, joi­den kans­sa Vii­nik­ka on teh­nyt yh­teis­työ­tä yri­tyk­sen al­ku­tai­pa­leel­ta al­ka­en.

– Pys­tyn ke­hit­tä­mään tuot­tei­ta jäl­leen­myy­jien toi­vei­den mu­kai­ses­ti, jol­loin myy­tä­vät tuot­teet vas­taa­vat suo­raan hei­dän asi­ak­kai­den­sa tar­pei­ta.

Jäl­leen­myy­jien li­säk­si Vii­ni­kal­la on verk­ko­kaup­pa, jon­ka pe­rus­ta­mi­seen hän sai apua kä­si­työ­läis­kol­le­gal­ta heti yri­tyk­sen al­ku­tai­pa­leel­la.

– Lom­po­lon An­ni­ka sa­noi, et­tä verk­ko­kaup­pa pi­tää ol­la. Em­min, ja poh­din, et­tä osaan­ko. An­ni­ka opet­ti mi­nut käyt­tä­mään sitä, ja olen hä­nel­le kii­tol­li­nen kai­kes­ta tu­es­ta ja tsem­pis­tä. Kaik­ki se yh­tei­söl­li­syys mikä tä­män ym­pä­ril­le on ra­ken­tu­nut, tun­tuu iha­nal­ta, Vii­nik­ka ker­too.

Verraton viidakkorumpu

Ny­kyt­ren­din mu­kai­ses­ti yri­tys löy­tyy myös so­si­aa­li­ses­ta me­di­as­ta. Saip­pu­a­kaup­pi­as päi­vit­tää ak­tii­vi­ses­ti yri­tyk­sen Fa­ce­book- ja Ins­tag­ram-si­vu­ja, joka on vaa­ti­nut opet­te­lua.

– Muis­tan usein vas­ta jäl­keen­päin, et­tä tämä työ­vai­he oli­si pi­tä­nyt ku­va­ta. Kes­kim­mäi­nen poi­ka­ni edi­toi vi­de­oi­ta­ni, hän on sii­nä tai­ta­va. To­si­a­sia on, et­tä jos tuot­tei­ta ei tuo mi­ten­kään esil­le, ei ku­kaan löy­dä nii­tä.

Vä­lil­lä asi­ak­kaat ot­ta­vat suo­raan yh­teyt­tä, ja ky­sy­vät apua tuot­tei­den va­lin­taan. Vii­dak­ko­rum­pu on Vii­ni­kan mu­kaan pa­ras mark­ki­noin­ti­kei­no, ja asi­a­kas­pa­laut­teet ilah­dut­ta­vat yrit­tä­jää.

– Jos­kus asi­ak­kaat lait­ta­vat ku­via, kun he ovat saa­neet apua vai­vaan, jo­hon muut tuot­teet ei­vät ole te­hon­neet. Kyl­lä­hän se tun­tuu hy­väl­tä.

Apua on löy­ty­nyt esi­mer­kik­si ai­kui­si­än ak­neen sekä hyön­teis­ten kar­koi­tuk­seen.

– Ke­hi­tin vii­ti­sen vuot­ta sit­ten Pi­ki­voi­teen, jo­hon tu­lee Ter­vas­kan­non Pi­ki­öl­jyä. Se on kal­lis, mut­ta te­ho­kas raa­ka-ai­ne ötö­kän kar­koi­tuk­seen. Öl­jy kui­ten­kin sot­kee vaat­teet, ja ka­ve­ri­ni pyy­si, et­tä ke­hit­täi­sin tuot­tees­ta ras­van.

Vii­nik­ka tart­tui haas­tee­seen, ja niin syn­tyi se­son­ki­tuo­te, joka ei si­säl­lä kei­no­te­koi­sia säi­lön­tä­ai­nei­ta.

– Mi­nul­le on tär­ke­ää, et­tä kai­kil­la raa­ka-ai­neil­la on funk­tio. En lai­ta Aloe Ve­raa saip­pu­aan sik­si, et­tä sai­sin sa­noa, et­tä se on Kit­ti­läs­sä kas­va­tet­tua, vaan sik­si, et­tä se tuo liuk­kaut­ta, hoi­ta­vuut­ta sekä vaah­to­a­vai­suut­ta.

Visuaalista hömppää

Erät ovat pie­niä, ja ai­kaa jää luo­vuu­teen ja Vii­ni­kan omien sa­no­jen mu­kaan ”vi­su­aa­li­seen hömp­pään”.

– Muo­toi­len kä­sin saip­pu­a­me­hi­läi­siä ja ruu­su­ja. Jos te­ki­sin val­ta­vaa mas­saa, en pys­tyi­si moi­seen, Vii­nik­ka ker­too, ja li­sää:

Tuot­teis­sa käy­te­tyt vä­rit ovat mi­ne­raa­li­vä­re­jä. Huu­maa­vat tuok­sut taas tu­le­vat tuok­su- ja etee­ri­sis­tä öl­jyis­tä.

– Tuo­reen saip­pu­an tuok­su voi tun­tua to­del­la voi­mak­kaal­ta. Sen täy­tyy säi­lyä koko tuot­teen käyt­töi­än, eli 30 kuu­kaut­ta.

Sini Viinikka ei kulje metsässä polkuja pitkin, vaan samoilee omia reittejä.

Mis­tä Vii­nik­ka sit­ten am­men­taa ide­at kark­ki­mai­sen kau­nii­siin tuot­tei­siin­sa?

– Mi­nul­le tu­lee eri­lai­sia vi­si­oi­ta. Vuo­sia sit­ten ke­hi­tin ma­joi­tus­toi­min­taa har­joit­ta­val­le tut­ta­val­le­ni omia tuot­tei­ta. Kä­vin pai­kan pääl­lä ja näin sa­vu­sau­nan. Sain sii­tä ide­an ter­vaa ja ap­pel­sii­nia si­säl­tä­väs­tä Sa­vu­sau­na-saip­pu­as­ta, jos­sa oli tie­ten­kin lie­kit.

Ide­an ja myyn­ti­val­miin tuot­teen vä­lil­lä on mon­ta työ­vai­het­ta – saip­pu­a­pa­lo­jen leik­kaus, eti­ket­tien suun­nit­te­lu ja ti­laus sekä tuo­te­ku­vaus. Li­säk­si tur­val­li­suus­sel­vi­tyk­set täy­tyy ol­la teh­ty en­nen kuin tuot­teet voi esi­tel­lä asi­ak­kail­le.

”Kaikilla meillä on jotakin annettavaa”

Vii­nik­ka liik­kuu luon­nos­sa mie­lui­ten su­lan maan ai­kaan. Al­ku­ke­säl­lä ja syk­syn kir­pei­den pak­ka­söi­den jäl­keen hyön­tei­sis­tä­kään ei ole hait­taa.

– Olen kova mar­jas­ta­ja ja en­nen odo­tin ai­na, et­tä pää­sen mar­ja­met­sään. Luon­non­tuo­te­o­pin­to­jen ai­ka­na koin ahaa-elä­myk­sen, kun ta­ju­sin, et­tä raa­ka-ai­nei­ta voi al­kaa ke­rä­tä heti lu­mien su­la­mi­sen jäl­keen.

Vii­nik­ka toi­voo, et­tä voi­si tu­le­vai­suu­des­sa yh­dis­tää saip­pu­an te­ke­mi­sen sekä am­ma­til­li­sen opet­ta­jan roo­lin.

– Mi­nul­la haa­ve, et­tä sai­sin yh­dis­tet­tyä nämä esi­mer­kik­si kun­tout­ta­vak­si työ­toi­min­nak­si. Teen yh­teis­työ­tä Am­mat­ti­o­pis­to Luo­vin kans­sa, jon­ka opis­ke­li­jat pak­kaa­vat osan tuot­teis­ta­ni. Eri­tyi­so­pet­ta­ja­na näen, et­tä kai­kil­la meil­lä on jo­ta­kin an­net­ta­vaa, var­sin­kin jos te­ke­mi­nen on mie­le­käs­tä. Kä­sil­lä te­ke­mi­nen ke­hit­tää esi­mer­kik­si mo­to­ri­sia tai­to­ja.

Suun­ni­tel­mis­sa ovat myös kai­kil­le avoi­met öl­jy­työ­pa­jat, joi­ta jär­jes­tet­täi­siin yh­teis­työs­sä tut­tu­jen jäl­leen­myy­jien kans­sa.

– Työ­pa­jan idea on, et­tä asi­ak­kaat saa­vat it­se se­koit­taa va­lit­se­mis­taan raa­ka-ai­neis­ta ihon­hoi­toa tu­ke­via öl­jy­jä. Ke­vät meni niin no­pe­as­ti, et­ten eh­ti­nyt pa­neu­tua jär­jes­te­lyi­hin, mut­ta toi­von, et­tä haa­ve to­teu­tuu vie­lä tä­män ke­sän ai­ka­na.