Talvivaeltajien lumiturvallisuuskurssilla opeteltiin muun muassa turvallisten reittien valintaa.
Tieto poistaa pelkoa
Lumiturvallisuus kuuluu kaikille tuntureissa liikkujille, ei vain vapaalaskijoille.
Sari Partasen ensimmäinen talvivaellus osui jo 1980-luvulle, mutta vuosien varrella intoa alkoi varjostaa pelko lumivyöryistä.
– Minulle kehittyi suorastaan lumivyöryfobia. Ajatus vyörystä tuli mieleen monessa paikassa, vaikka järjellä tiesin, ettei se ole siellä todennäköistä, Partanen kertoo.
Pelko sai hänet hakeutumaan lumiturvallisuuskurssille. Taustalla oli halu ymmärtää paremmin, missä todellinen vaara kulkee ja missä ei.
– Halusin yleistä lumiturvallisuustietoa itseäni ja muita varten. Jos tunturissa hiihtelee ja vaeltaa ja on muuten tekemisissä lumen kanssa, niin kyllä tämä on tärkeä asia, hän sanoo.
Sari Partanen sai lumiturvallisuuskurssilta apua jopa fobiaksi saakka yltyneeseen lumivyörypelkoon.
Suomessa ei ole korkeita vuoria, joten lumivyöryvaara ei ole yhtä suuri kuin esimerkiksi Norjassa tai Keski-Euroopassa. Tästä huolimatta myös Suomen tunturialueilla tapahtuu lumivyöryjä, jotka voivat olla vaarallisia luonnonrinteissä liikkujille. Hoidetuilla rinnealueilla vyöryvaaraa ei ole, mutta takamaastossa liikkuminen edellyttää ymmärrystä maastosta ja olosuhteista.
Uusi kurssi talvivaeltajille
Partanen osallistui Adventure Partners -yrityksen järjestämälle Lumiturvallisuuden peruskurssille (FINLAV Lumiturvallisuus 1), joka oli suunnattu nimenomaan talvivaeltajille. Kyseessä on uusi avaus, sillä lumiturvallisuuskoulutukset on perinteisesti mielletty vapaalaskijoiden asiaksi.
– Lumiturvallisuus kuuluu kaikille tuntureissa liikkujille, ei vain vapaalaskijoille, sanoo kurssin vetäjä, lumiturvallisuusasiantuntija Elina Molkkari.
Kurssilla käsiteltiin muun muassa lumivyöryjen syntyä, maaston tunnistamista ja inhimillisten tekijöiden vaikutusta päätöksentekoon.
– Turvallinen tuntureilla liikkuminen on alati muuttuva prosessi. Täysin sataprosenttista turvallisuutta ei ole olemassa, mutta riskejä voidaan pienentää merkittävästi. Turvallisuuden tunne on myös subjektiivinen kokemus, sillä sama rinne voi tuntua yhdelle turvalliselta ja toiselle vaaralliselta kokemuksesta ja osaamisesta riippuen, Molkkari sanoo.
Rinteiden jyrkkyyden mittaaminen tuo varmuuden siitä onko lumivyöry edes mahdollinen. Lumiturvallisuuskursseilla opetellaan myös vyörypelastustaitoja.
Harha turvallisuudesta on petollinen
Molkkarin mukaan yksi suurimmista sudenkuopista on onnistuneiden retkien synnyttämä turvallisuuden tunne.
– Jos tietoa ei ole, onnistuneet kokemukset voivat luoda harhan siitä, että päätökset ovat olleet hyviä, vaikka todellisuudessa kyse olisi ollut tuurista. Esimerkiksi valmiiden jälkien seuraaminen voi tuntua turvalliselta, mutta se ei kerro mitään rinteen todellisesta tilasta.
Lumipeite ei useinkaan anna välitöntä palautetta huonoista valinnoista.
– Rinne ei kerro, että päätös oli väärä, jos mitään ei tapahdu. Tämä voi vähitellen vahvistaa riskikäyttäytymistä, mutta asioita opettelemalla tilanne on toinen, Molkkari sanoo.
Lumi ei myöskään tee eroa sen mukaan, millä välineellä liikutaan.
– Lumi ei välitä, liikutaanko suksilla, lumilaudalla, moottorikelkalla tai jalan. Luonnonlait koskevat kaikkia.
Pelko helpotti tiedon myötä
Partasen mukaan kurssi auttoi ennen kaikkea suhteuttamaan pelkoa todellisuuteen.
– Sain keinoja tunnistaa vaaralliset paikat ja ymmärtää, milloin ei tarvitse pelätä. Pelko ei kadonnut kokonaan, mutta se muuttui hallittavammaksi, hän sanoo.
Hänen mukaansa tieto toi varmuutta omiin päätöksiin.
– Nyt osaan paremmin arvioida, milloin voi jatkaa ja milloin pitää kääntyä takaisin. Se on iso muutos aiempaan, jolloin pelko tuli helposti vastaan ilman kunnollista perustetta.
