Tieto poistaa pelkoa

Lumiturvallisuus kuuluu kaikille tuntureissa liikkujille, ei vain vapaalaskijoille.

Sari Par­ta­sen en­sim­mäi­nen tal­vi­va­el­lus osui jo 1980-lu­vul­le, mut­ta vuo­sien var­rel­la in­toa al­koi var­jos­taa pel­ko lu­mi­vyö­ryis­tä.

– Mi­nul­le ke­hit­tyi suo­ras­taan lu­mi­vyö­ry­fo­bia. Aja­tus vyö­rys­tä tuli mie­leen mo­nes­sa pai­kas­sa, vaik­ka jär­jel­lä tie­sin, et­tei se ole siel­lä to­den­nä­köis­tä, Par­ta­nen ker­too.

Pel­ko sai hä­net ha­keu­tu­maan lu­mi­tur­val­li­suus­kurs­sil­le. Taus­tal­la oli halu ym­mär­tää pa­rem­min, mis­sä to­del­li­nen vaa­ra kul­kee ja mis­sä ei.

– Ha­lu­sin yleis­tä lu­mi­tur­val­li­suus­tie­toa it­se­ä­ni ja mui­ta var­ten. Jos tun­tu­ris­sa hiih­te­lee ja va­el­taa ja on muu­ten te­ke­mi­sis­sä lu­men kans­sa, niin kyl­lä tämä on tär­keä asia, hän sa­noo.

Sari Partanen sai lumiturvallisuuskurssilta apua jopa fobiaksi saakka yltyneeseen lumivyörypelkoon.

Suo­mes­sa ei ole kor­kei­ta vuo­ria, jo­ten lu­mi­vyö­ry­vaa­ra ei ole yh­tä suu­ri kuin esi­mer­kik­si Nor­jas­sa tai Kes­ki-Eu­roo­pas­sa. Täs­tä huo­li­mat­ta myös Suo­men tun­tu­ri­a­lu­eil­la ta­pah­tuu lu­mi­vyö­ry­jä, jot­ka voi­vat ol­la vaa­ral­li­sia luon­non­rin­teis­sä liik­ku­jil­le. Hoi­de­tuil­la rin­ne­a­lu­eil­la vyö­ry­vaa­raa ei ole, mut­ta ta­ka­maas­tos­sa liik­ku­mi­nen edel­lyt­tää ym­mär­rys­tä maas­tos­ta ja olo­suh­teis­ta.

Uusi kurssi talvivaeltajille

Par­ta­nen osal­lis­tui Ad­ven­tu­re Part­ners -yri­tyk­sen jär­jes­tä­mäl­le Lu­mi­tur­val­li­suu­den pe­rus­kurs­sil­le (FIN­LAV Lu­mi­tur­val­li­suus 1), joka oli suun­nat­tu ni­me­no­maan tal­vi­va­el­ta­jil­le. Ky­sees­sä on uu­si avaus, sil­lä lu­mi­tur­val­li­suus­kou­lu­tuk­set on pe­rin­tei­ses­ti miel­let­ty va­paa­las­ki­joi­den asi­ak­si.

– Lu­mi­tur­val­li­suus kuu­luu kai­kil­le tun­tu­reis­sa liik­ku­jil­le, ei vain va­paa­las­ki­joil­le, sa­noo kurs­sin ve­tä­jä, lu­mi­tur­val­li­suu­sa­si­an­tun­ti­ja Eli­na Molk­ka­ri.

Kurs­sil­la kä­si­tel­tiin muun mu­as­sa lu­mi­vyö­ry­jen syn­tyä, maas­ton tun­nis­ta­mis­ta ja in­hi­mil­lis­ten te­ki­jöi­den vai­ku­tus­ta pää­tök­sen­te­koon.

– Tur­val­li­nen tun­tu­reil­la liik­ku­mi­nen on ala­ti muut­tu­va pro­ses­si. Täy­sin sa­tap­ro­sent­tis­ta tur­val­li­suut­ta ei ole ole­mas­sa, mut­ta ris­ke­jä voi­daan pie­nen­tää mer­kit­tä­väs­ti. Tur­val­li­suu­den tun­ne on myös sub­jek­tii­vi­nen ko­ke­mus, sil­lä sama rin­ne voi tun­tua yh­del­le tur­val­li­sel­ta ja toi­sel­le vaa­ral­li­sel­ta ko­ke­muk­ses­ta ja osaa­mi­ses­ta riip­pu­en, Molk­ka­ri sa­noo.

Rinteiden jyrkkyyden mittaaminen tuo varmuuden siitä onko lumivyöry edes mahdollinen. Lumiturvallisuuskursseilla opetellaan myös vyörypelastustaitoja.

Harha turvallisuudesta on petollinen

Molk­ka­rin mu­kaan yk­si suu­rim­mis­ta su­den­kuo­pis­ta on on­nis­tu­nei­den ret­kien syn­nyt­tä­mä tur­val­li­suu­den tun­ne.

– Jos tie­toa ei ole, on­nis­tu­neet ko­ke­muk­set voi­vat luo­da har­han sii­tä, et­tä pää­tök­set ovat ol­leet hy­viä, vaik­ka to­del­li­suu­des­sa kyse oli­si ol­lut tuu­ris­ta. Esi­mer­kik­si val­mii­den jäl­kien seu­raa­mi­nen voi tun­tua tur­val­li­sel­ta, mut­ta se ei ker­ro mi­tään rin­teen to­del­li­ses­ta ti­las­ta.

Lu­mi­pei­te ei usein­kaan an­na vä­li­tön­tä pa­lau­tet­ta huo­nois­ta va­lin­nois­ta.

– Rin­ne ei ker­ro, et­tä pää­tös oli vää­rä, jos mi­tään ei ta­pah­du. Tämä voi vä­hi­tel­len vah­vis­taa ris­ki­käyt­täy­ty­mis­tä, mut­ta asi­oi­ta opet­te­le­mal­la ti­lan­ne on toi­nen, Molk­ka­ri sa­noo.

Lumi ei myös­kään tee eroa sen mu­kaan, mil­lä vä­li­neel­lä lii­ku­taan.

– Lumi ei vä­li­tä, lii­ku­taan­ko suk­sil­la, lu­mi­lau­dal­la, moot­to­ri­kel­kal­la tai ja­lan. Luon­non­lait kos­ke­vat kaik­kia.

Pelko helpotti tiedon myötä

Par­ta­sen mu­kaan kurs­si aut­toi en­nen kaik­kea suh­teut­ta­maan pel­koa to­del­li­suu­teen.

– Sain kei­no­ja tun­nis­taa vaa­ral­li­set pai­kat ja ym­mär­tää, mil­loin ei tar­vit­se pe­lä­tä. Pel­ko ei ka­don­nut ko­ko­naan, mut­ta se muut­tui hal­lit­ta­vam­mak­si, hän sa­noo.

Hä­nen mu­kaan­sa tie­to toi var­muut­ta omiin pää­tök­siin.

– Nyt osaan pa­rem­min ar­vi­oi­da, mil­loin voi jat­kaa ja mil­loin pi­tää kään­tyä ta­kai­sin. Se on iso muu­tos ai­em­paan, jol­loin pel­ko tuli hel­pos­ti vas­taan il­man kun­nol­lis­ta pe­rus­tet­ta.