Fahad selvitti jo ennen saapumistaan, minkälainen on Suomen sää ja kulttuuri. Zubair kertoo, että vaati rohkeutta muuttaa Suomen ja Lappiin.

Fahad selvitti jo ennen saapumistaan, minkälainen on Suomen sää ja kulttuuri. Zubair kertoo, että vaati rohkeutta muuttaa Suomen ja Lappiin.

Ulkomailta töihin Leville: ”Täytyy olla hieman seikkailija”

Nina Willman
24.3.2023

Elä­män muut­ta­va ko­ke­mus, sel­lai­nen, joka jo­kai­sen tu­li­si ko­kea. Tä­hän tii­vis­tel­mään pää­tyi­vät Zu­bair, 28, ja Fa­had, 26, kun heil­tä ky­syt­tiin pe­rim­mäis­tä syy­tä sii­hen, mik­si tul­la töi­hin Suo­men Lap­piin ja Le­vil­le, ja mil­lais­ta elä­mä tääl­lä on.

Eu­roop­paan pa­kis­ta­ni­lais­läh­töi­set mie­het oli­vat tul­leet ta­hoil­laan opis­ke­le­maan ja töi­hin. Ete­lä-Eu­roo­pas­sa ja isois­sa kau­pun­geis­sa oli kyl­lä työ­mah­dol­li­suuk­sia, mut­ta ko­ro­na­pan­de­mia toi omat haas­teen­sa vii­me vuo­sil­le. Sat­tu­moi­sin he osal­lis­tui­vat sa­maan Work in Lap­land -we­bi­naa­riin, jos­sa esi­tel­tiin työ­mah­dol­li­suuk­sia Suo­men La­pis­sa. Mo­lem­mat ihas­tui­vat mai­se­miin, ja al­koi kii­vas tie­do­net­sin­tä ne­tis­tä. Löy­tyi upei­ta re­von­tu­li­ku­via ja tie­toa ih­meel­li­ses­tä pai­kas­ta, jon­ne kaik­ki ha­lu­si­vat tul­la lo­mal­le. Vaan mi­ten voi­si sel­viy­tyä ja elää ar­kea sel­lai­sis­sa pak­ka­sis­sa, mitä La­pis­sa ko­e­taan joka tal­vi?

”Otin tosi pal­jon sel­vää ja luin ne­tis­tä tie­toa sääs­tä, pak­ka­sis­ta ja myös kult­tuu­ris­ta ja elä­mäs­tä tääl­lä. Va­rau­duin etu­kä­teen huo­lel­li­ses­ti”, Fa­had ker­too.

”Tämä ko­ke­mus on ol­lut jo nyt enem­män kuin odo­tin”, Zu­bair li­sää.

”Kun tu­lin bus­sil­la Ro­va­nie­mel­tä ja as­tuin ulos en­sim­mäis­tä ker­taa, pak­kas­ta oli 15:n ja 20:n vä­lil­lä. Ym­mär­sin, et­tä tämä on jo­tain ihan tois­ta kuin Ete­lä-Eu­roo­pas­sa.”

Kielitaito avainasemassa arjessa

Mie­het nä­ke­vät pai­kal­li­sen kie­len osaa­mi­sen ai­van olen­nai­se­na tai­to­na, jot­ta pää­see täy­sin mu­kaan työ­po­ruk­kaan ja pys­tyy toi­mi­maan osa­na yh­teis­kun­taa.

”Jos jäi­sin tän­ne vaik­ka vii­dek­si vuo­dek­si, ha­lu­ai­sin eh­dot­to­mas­ti osa­ta kiel­tä.”

Se, et­tä suo­mi on vai­kea kie­li, heil­lä on jo tie­dos­sa.

”Oli­si to­del­la hyvä, jos työn ohel­la tääl­lä voi­si osal­lis­tua kie­li­kurs­sil­le, jos­sa kes­kus­tel­laan ja jos­sa voi­si vaih­taa aja­tuk­sia tois­ten kiel­tä opis­ke­le­vien kans­sa. Ne­tin kaut­ta tätä kiel­tä on ihan mah­do­ton op­pia”, he tuu­mi­vat.

Kie­li­tai­to voi­si aut­taa myös so­si­aa­li­sen pii­rin laa­jen­ta­mi­ses­sa. Uu­siin ih­mi­siin tu­tus­tu­mi­nen ei ole ihan help­poa: pi­tää ol­la roh­kea ja näh­dä vai­vaa ja usein teh­dä it­se aloi­te. Ko­vin tu­tul­ta kuu­los­taa mies­ten ko­ke­mus sii­tä, et­tä suo­ma­lai­set suot­ta aris­te­le­vat eng­lan­nin pu­hu­mis­ta, niin hyvä kie­li­tai­to mo­nil­la on – ei­kä toi­saal­ta hait­taa, vaik­kei heti yh­teis­tä kiel­tä oli­si­kaan.

”Por­tu­ga­lis­sa tu­tus­tuin ih­mi­seen, joka ei pu­hu­nut sa­naa­kaan eng­lan­tia, en­kä minä sil­loin vie­lä pu­hu­nut por­tu­ga­lia. Kui­ten­kin hän sai jo­ten­kin il­mais­tua, et­tä olen hä­nen ys­tä­vän­sä”, Zu­bair muis­te­lee.

”Toi­saal­ta, kun ku­kaan ei juu­ri puhu si­nul­le pa­riin kuu­kau­teen, ai­na­kin saat ti­lai­suu­den tut­kis­kel­la it­se­ä­si ja omaa sie­lu­a­si”, Zu­bair muo­toi­lee ru­nol­li­ses­ti al­ku­a­jan hil­jai­suu­den ko­ke­muk­sen­sa.

”Ih­mi­set ovat kyl­lä ys­tä­väl­li­siä ja vas­taa­not­ta­vai­sia, vaik­ka kes­kus­te­lu­yh­tey­den saa­mi­nen voi vie­dä vä­hän ai­kaa ja vaa­tia epä­mu­ka­vuu­sa­lu­eel­le as­tu­mis­ta.”

Työtä ja vapaata sopivassa suhteessa

La­pin ek­so­tiik­ka, luon­to ja mah­dol­li­suus ko­kea mat­kai­lu­e­lä­myk­siä töi­den ohes­sa toi­mi­vat Fa­ha­dil­le ja Zu­bai­ril­le hou­kut­ti­me­na tul­la alu­eel­le mut­ta myös työ on mie­hil­le tär­ke­ää. He ar­ve­le­vat, et­tä tääl­tä saa­dus­ta työ­ko­ke­muk­ses­ta on hyö­tyä tu­le­vai­suu­des­sa.

Ra­vin­to­la-alal­la, jol­la mie­het Le­vil­lä työs­ken­te­le­vät, työ­tä on usein tar­jol­la ul­ko­mail­ta tu­le­vil­le. Ja työ­tä he ovat tot­tu­neet te­ke­mään.

”Olem­me mo­lem­mat työs­ken­nel­leet suur­kau­pun­geis­sa. Uu­te­na­vuo­te­na ra­vin­to­las­sa oli jo­noa ovel­le saak­ka ja työ­ka­ve­rei­den mie­les­tä il­mas­sa oli kaa­ok­sen tun­tua. Mei­tä lä­hin­nä nau­rat­ti, et­tä tämä on ihan ar­ki­päi­väis­tä”, he ker­to­vat.

Kii­tos­ta mie­hil­tä saa suo­ma­lai­nen työ­kult­tuu­ri, jos­sa työn­te­ki­jäs­tä pi­de­tään huol­ta. Sen he ovat ko­ke­neet omas­sa työs­sään­kin. Työ­nan­ta­ja huo­leh­tii va­paa­päi­vis­tä ja pa­lau­tu­mi­ses­ta: työn ja va­paa-ajan ta­sa­pai­noa ar­vos­te­taan tääl­lä. En­sim­mäis­tä kaut­taan Le­vil­lä työs­ken­te­le­vät mie­het tu­li­si­vat mie­lel­lään toi­sel­le­kin se­son­gil­le, jos töi­tä ei ole tar­jol­la ym­pä­ri­vuo­ti­ses­ti.

Ke­nel­le ul­ko­mail­ta tu­le­val­le elä­mä ja työ La­pis­sa so­pii?

”Mo­tii­vi­na täy­tyy ol­la jo­kin muu kuin raha, sil­lä elin­kus­tan­nuk­set ovat mel­ko kor­ke­at”, Zu­bair miet­tii.

”Kyl­lä täy­tyy ol­la luon­teel­taan hie­man seik­kai­li­ja ja täy­tyy ha­lu­ta ko­kea ja elää pai­kas­sa, joka on ai­nut­laa­tui­nen koko maa­il­mas­sa. Roh­keus pal­ki­taan re­von­tu­lil­la, po­roil­la ja upe­al­la luon­nol­la”, Zu­bair sum­maa.

Fa­had taas ker­too, et­tä hä­nen per­heen­sä on ol­lut hie­man huo­lis­saan­kin, kuin­ka poi­ka pär­jää poh­joi­ses­sa. Mo­lem­pien mie­les­tä elä­män­laa­tu on La­pis­sa kui­ten­kin ai­van eri­no­mai­nen.

”Se on jo­tain ihan tois­ta kuin maa­il­man kau­pun­geis­sa, jois­sa hyp­päät aa­mul­la bus­siin, kuun­te­let jo­tain kuu­lok­keil­la­si, teet töi­tä ja pa­laat ko­tiin. Tääl­lä voit kä­vel­lä met­sään, men­nä va­paa­il­ta­na jär­ven jääl­le odot­te­le­maan, mi­ten il­lan re­von­tu­let ke­hit­ty­vät ja sau­noa pak­ka­sul­koi­lun jäl­keen. Ei­vät­kä ih­mi­set ym­pä­ril­lä tun­nu ole­van ko­vin stres­saan­tu­nei­ta.”

Va­paa-ajal­laan Fa­had ja Zu­bair käy­vät kah­vi­lois­sa, soit­te­le­vat per­heil­leen, ui­vat kyl­py­läs­sä ja tes­taa­vat alu­een ak­ti­vi­teet­te­ja – Le­vin pääl­le on jo kii­vet­ty ja moot­to­ri­kelk­kai­lua te­ki­si mie­li vie­lä tes­ta­ta. Pa­kol­li­siin pak­ka­sen­nä­tys- ja hiih­to­ky­sy­myk­siin mie­het vas­taa­vat in­nol­la.

”Ko­vin ko­et­tu pak­ka­nen oli noin 36 as­tet­ta. Sil­loin­kin teim­me pie­nen pak­kas­kä­ve­lyn. Nenä ja kul­ma­kar­vat tun­tui­vat jää­ty­vän, muu­ten vaa­te­va­rus­te­lu oli kun­nos­sa ja ko­ke­mus oli hyvä. Hel­sin­gin tal­vi­tuu­lis­sa on pa­lel­ta­nut enem­män”, Zu­bair sum­maa.

Fa­had oli puo­les­taan va­rau­tu­nut en­sim­mäi­seen hiih­to­ko­ke­muk­seen opis­ke­le­mal­la la­jia You Tube -vi­de­ois­ta ja ur­hei­lu­ka­na­val­ta te­le­vi­si­os­ta. Sil­ti hän kaa­tui en­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la mon­ta ker­taa.

”Mut­ta kyl­lä hiih­tä­mään voi op­pia jo noin 6–7 ker­ran har­joit­te­lun jäl­keen”, Fa­had nau­raa.

”Jos tu­let Lap­piin, si­nun pi­tää hiih­tää. Muu­toin se oli­si kuin tu­li­si ve­den ää­rel­le mut­ta ei joi­si vet­tä”, Zu­bair heit­tää haas­teen.

Otin tosi pal­jon sel­vää sääs­tä, pak­ka­sis­ta ja myös kult­tuu­ris­ta ja elä­mäs­tä tääl­lä, va­rau­duin huo­lel­li­ses­ti etu­kä­teen.

Fa­had